SATA LAMMASTA – YKSI KADONNUT

Jeesuksen vertaukset olivat hyvin käytännön läheisiä. Niinpä seuraavakin kohta Raamatusta liittyy läheisesti tuon ajan – noin 2000 vuotta sitten – elinkeinoihin ja töihin:  ”Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: Jos jollakin on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä yhdeksänkymmentäyhdeksän  erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa. Minä sanon teille: Samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” (Luukkaan 15.3-7).

Tässä vertauksessa pääopetus varmaankin on se, että Jeesus välittää yhdestäkin sielusta. Yksikin on hänelle tärkeä. Toinen seikka tässä on se,  että pelastus on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Pelastukseen ei tulla noin vain joukon mukana. Se vaatii Sinun oman halusi ja ratkaisusi.  Tässäkään ei Jeesus puhunut joukon mukana kulkemisesta. Mutta sitten kun olet suostunut Herran omaksi, tulee se tietenkin tunnustaa muillekin. Muutoin et saa voimaa syntiesi ja muiden asioidesi voittamiseen.

Ne 99 saivat tuona hetkenä jäädä sinne paikoillensa ja tuo paimen keskitti voimansa ja aikansa tuon YHDEN etsimiseen. Hän ei sitä halunnut jättää  erämaan petojen hampaisiin. Hän halusi etsiä TUON YHDEN, KADOKSIIN JOUTUNEEN. Kuule ystäväni, JEESUS KRISTUS ON TÄSMÄLLEEN TUOLLAINEN HYVÄ PAIMEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Jos siis myönnät olevasi eksyksissä, ja et löydä tietä – kuin seinä on Sinun edessäsi – niin kuule tänä päivänä: AVUSI HUUDA JEESUSTA KRISTUSTA, JUMALAN POIKAA. Hän on Mestari pelastamaan. Hän johdattaa Sinulle ensineuvot ja antaa haavoihisi ENSIAVUN, LÄÄKITYKSEN.  Ei se kadoksissa oleva lammas muuta voinut tehdä kuin hädissään huutaa.  JA PAIMEN KUULI  JA KUULEE TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Hän tulee suuren voimansa ja taitonsa kanssa avuksi sinulle.

Antti

Köyhyysongelman ratkaisut: Satakomitea / kolmikanta/ hallitus/eduskunta ratkoivat köyhyysongelmaa ja lopputulos leipäjonot lähes kaksinkertaistuivat.

nim. viisastenkiveä ei tainnut löytyä.

RAKKAUDEN KÄSKY

Room.13: 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

(Pahantekijä vihaa hyväntekijää paljastumisen pelossa.) (Varas vihaa poliiseja.)

(Piilosyntinen vihaa profeettoja.) Teon motiivi ja tarkoitus ratkaisee hyvä/paha?  

1 Joh.4: 8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

(Jumalan tarkoitusperät ja teot tähtäävät aina hyvään lopputulokseen.)

1 Joh.4:16 Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

(Tutkistele tekojesi ja sanojesi päämääriä ja tavoitteita. Itsekkäitä? Ahneita? Ylpeitä?)

Efes.3: 19. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

(Oikeassa olemisen tarve vai Kristuksen rakkauden tunteminen.)

Matt.22: 36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'

40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

1 Tim.2:3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

(Näkyykö tämä Jumalan tahto sinun puheissa, teoissa ja valinnoissa?)

Johannes

SUPERMARKETKRISTITTY

Oletko sinä supermarketkristitty? Törmään näihin kiireisiin kristittyihin kovin usein. Ei heitä kiinnosta raamattutunnit joissa tutkitaan jumalan sanaa, eikä rukouskokoukset, joissa kysellään Jumalan tahtoa ja johdatusta elämään. He ovat niin kiireisiä. että heillä ei ole aikaa.

Supermarketkristitty tarkkailee nettiä ja lehti-ilmoituksia ja on hyvin perillä Hengellisestä tarjonnasta. Täällä on hyvä musiikkitarjous ja tuolla superevankelista. Lisäksi löytyy monenlaisia ylistystapahtumatarjouksia, kuvaelmia ja tanssiesityksiä puhumattakaan ulkomailta Suomeen rahdatusta monenkirjavasta tarjonnasta.

Supermarketkristitty tietää pitkäaikaisella kokemuksella mitkä Hengelliset tarjoukset antava parhaat elämykset ja tunnelataukset viihdekokemuksista puhumattakaan. Tämän arvioinnin jälkeen hän tietää tarkalleen minne milloinkin kannattaa mennä. Hänellä on laaja ystäväpiiri ja paljon aikaa viettää puhelimessa heidän kanssaan. Häntä tympii oman seurakunnan kuivat ja hänen mielestään aikansa eläneet tavat ja tottumukset tilaisuuksista puhumattakaan.

Supermarketkristitty on kuin tehokkain mainostoimisto joka johtaa samankaltaisesti ajattelevia.

Koska kaikki supertarjoukset ovat kohtuullisin kustannuksin saavutettavissa, niin ruokahalu kasvaa syödessä. Tämä kaikki vanha on aivan nynnyä, tulee tehdä jotain aivan uuta ja repäisevää.. Supermarketkristityn ystävät yhdessä perustavat jotain aivan uutta ja ainutkertaista.

Kaikki maallinen viisaus ja taito, sekä markkinointikokemus laitetaan liikkeelle, mutta Raamattu Jumalan sana taisi unohtua. Kyllä kai se riittää, että vakuutetaan itselle ja toisille tämän olevan ehdottomasti Jumalan tahto ja lopulta jopa uskotaankin niin olevan kunnes masennus ja tulevaisuuden pelko valtaavat ajatusmaailman. ( Maailma on paha, seurakunnat ovat pahoja, ystävät pettävät jne.jne.)

Supermarketkristitty palaa ristin juurelle ja polvistu Jumalasi eteen unohda itsesi ja pyydä” Herra minun Jumalani anna minulle anteeksi, että olen pannut sinut palvelemaan itseäni, mutta voisinko vielä saada sen armon että voisin alkaa palvella aidosti Sinua ja kirkastaisit mitä voisin tehdä niillä pienillä leivisköillä joita olet minulle antanut.”

Jori

USKOVAN SOTA-ASU VAELLUKSESSA

JOHDANTO

Uskovana eläminen on taistelua. Paavali käyttää kuvaa roomalaisen sotilaan taisteluvarustuksesta. Tämän sotilaan aseet ovat kuitenkin yhtä lukuun ottamatta puolustus-, ei hyökkäysaseita. Vastustajina eivät ole toiset ihmiset, yhteiskunta, valtio, köyhyys, sairaus eikä epäoikeudenmukaisuus vaan saatana ja pahuuden henkivallat.
Yksin Herra vahvistaa taisteluun. Uskovan on tietoisesti pukeuduttava Jumalan antamiin taisteluvarustuksiin. Vain siten hän kykenee tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelussa pystyssä pysyen.

I. SOTA-ASUUN PUKEUTUMISEN PERUSTA
Raamatun Sana tuo selvästi esille sota-asun tarpeellisuuden. Paavali mm. myös selittää, miksi se on tarpeen.. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet" (Efesolaiskirje 6: 11).
Vahvistukaa Herrassa! Kaikki se, mitä Paavali kirjoittaa sota-asusta, tiivistyy tähän kehotukseen. Pukeutuminen on oleellinen osa vahvistumista. Tämän takia uskovalla täytyy olla sota-asu, sillä taistelu ei ole maallista vaan hengellistä taistelua. Se, mitä me näemme silmillä ja kuulemme korvilla, on vain tämän todellisen taistelun seurausta. Todellinen kamppailu käydään henkivalloissa. Usein on niin, että kun me aloitamme jotakin hengellistä työtä, varsinainen taistelu on jo käyty silloin, kun rukoillen valmistauduttiin tehtävään.

Esikuvamme

Meidän Herramme ja esikuvamme Jeesus ei ainoastaan ollut Hengen johdatuksessa, vaan Hän myös suoritti palvelustehtävänsä Hengen avulla. Evankeliumeissa ei itse asiassa puhuta paljoa siitä, miten Henki teki Jeesuksen kykeneväksi palvelustehtävässään. Mutta kerran selväksi tehty asia ei tarvinnut toistoa. Jeesuksen palattua Hengen voimassa Galileaan, voima ilmeni ensin Hänen opetuksessaan ja sitten Hänen eri tehtävissään.
Ennen kuin Jeesus oli tehnyt yhtään ihmettä, olivat ihmiset Kapernaumissa hämmästyksellä lyötyjä Hänen opetuksestaan. Hengen voitelu Hänen opetuksessaan sai heidät tuntemaan Hänen arvovaltansa ja jotakin, jota he eivät koskaan olleet kokeneet kaikkien niiden vuosien aikana, joina he olivat kuunnelleet kirjanoppineita. Uutiset tästä toiminnasta levisivät nopeasti.
Näin kun meillä on esikuva, tulee meidän kulkea Hengen johdatuksessa. ".ja Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."(Jeremia 31:9.) Voimme rohkeasti luottaa Sanan ilmoittamaan lupaukseen.

II. MILLOIN TULEE KÄYTTÄÄ TÄTÄ ASUA?

Taistelu on käyty silloin, kun me rukoillen valmistauduimme tehtävään. Erityisen mielenkiintoinen tässä on sana "pukekaa." Taistelumme ei ensisijaisesti ole valloitussotaa, vaan puolustussotaa. Todellinen sota, taistelu, jolloin vihollinen kukistettiin ja maa valloitettiin, käytiin jo 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Siellä Jeesus voitti kaikki vallat ja voimat ja valloitti takaisin sen, mikä petoksen kautta menetettiin aikoinaan Eedenin paratiisissa. Saatana tietää ajan käyneen vähiin, mutta hän koettaa vielä pelata aikaa ja viedä mukanaan niin monta kuin suinkin.
Nyt tullaan tärkeään kohtaan. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet" (Efesolaiskirje 6:11.) Siihen tulee valmistautua etukäteen. Tässä on aivan selvä kehotusmuoto "pukekaa". On vähän myöhäistä ruveta hakemaan sadetakkia kotoa, jos on jo alkanut sataa kaatamalla. Samoin hengellisissä asioissa on välttämätöntä olla valmiina. Kyseessä ei ole myöskään mikään passiivinen olotila tai jossakin määrätyssä tilanteessa oleva tila. Ei, vaan se on tila, johon hengessä olemme valmistautuneet. Ongelmat ja vaikeudet eivät tietenkään poistu. Mutta huomaamme, että on voimia kestää ne ja että on luottamus siihen, että Jumala vie näiden vaikeiden asioiden läpi.
Hengellinen valmiustila on seurausta siitä, että on uudestisyntynyt. Jumalan tehtävänä ei ole ristiinnaulita lihaa puolestamme, vaan meidän on se itse tehtävä. Meidän tulee tietää uusi asemamme Kristuksessa. Se ei ole paikallaan olemista, vaan hengen olemista uudessa tilassa. Vihollinen käy ympäri, joten tulee olla valmiina koko ajan Hengen sota-asussa. Tämä sota-asu voidaan pukea ylle, kun olemme vastaanottaneet henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen.

III. MITÄ NÄMÄ VARUSTEET OVAT?

Vertauksessa puhutaan seitsemästä eri taisteluvarusteesta. On seistävä päättäväisesti lujalla Kristus-perustalla. Asua kannatteleva vyö kuvaa totuutta. Uskonvanhurskaus suojaa haarniskan lailla koko olemusta. Kenkinä jaloissa on alttius julistaa evankeliumia aina maan ääriin asti. Uskon kilpi suojaa vihollisen ulkoapäin tulevilta nuolilta, jotka sattuessaan polttavat kipeästi. Varmuus Kristuksen täytetystä työstä suojaa päätä (mieli). Jumalan sana on Hengen miekka, jolla raivataan tietä eteenpäin.
Voimaa ei kuitenkaan anneta silloin, kun emme ole halukkaita sitä vastaanottamaan. Kyse on myös oman sydämemme asenteesta. Varustautuminen on aktiivista, sisäistä valppautta Hengessä. Voiman pysymisen eräs ehto on että ollaan auktoriteetin alla. Pyhän Hengen johdossa.

Totuuden vyö

Vyöllä on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin, se pitää meidän varustuksemme kasassa, housut jalassa ja haarniskan kiinni. Olisi aika noloa, jos sotilaan housut tippuisivat nilkkoihin kesken taistelun. Toiseksi, vyöhön kiinnitetään miekka siksi aikaa, kun sitä ei käytetä. Miekka on helppo tempaista tarvittaessa nopeasti vyöstä. Asua kannatteleva vyö kuvaa totuutta. Vyö on siis taisteluvarustuksessa tarpeellinen kapine.
Myös hengellisessä sota-asussamme vyö on tärkeä, sillä se on totuus. Uskoon tullessa ihminen tulee tuntemaan totuuden, ja totuus tuo esiin rakkauden. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä"(Johannes 14:6). Totuus on myös todellinen rakkaus joka karkottaa pelon pois, sekä tuo elämän.
Emme voi pitää vyöllä todellista Sanan miekkaa, ellemme ole kokeneet rakkautta, joka tulee anteeksiantamuksesta ristin sovitustyön kautta. Meidän on myös alistuttava taivaallisen auktoriteetin alle. Jos siis meissä on valhetta, vyönämme ei olekaan totuus vaan vilppi. Silloinhan meissä on jotakin vihollisen omaa, ja sillä on meihin yliote. Raamattu sanoo, että me, jotka olemme tulleet uskoon, olemme tulleet totuuteen Jumalan lasten valtakuntaan pimeyden valtakunnasta. Olemme tulleet valoon, joka voittaa pimeyden teot. Ennen elimme valheessa, mutta nyt totuudessa.
Edellä mainittujen seikkojen lisäksi sota-asun vyöllä on syvempiä merkityksiä, jotka liittyvät Raamatun kokonaisilmoitukseen. Ensinnäkin Jeesus rukoilee Isää näin: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Johannes 17:17).
Raamattu, Jumalan Sana on myös kantava ja koossapitävä voima uskovan elämässä. Jumalan Sana on uskovan todellinen auktoriteetti. Se antaa meille toivoa, ravitsee meitä, auttaa kasvamaan hengellisesti ja opettaa tuntemaan Jumalan tahtoa elämässämme.
"Totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1. Johanneksen kirje 5:20)."Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Johannes 1:1). Eli meidän sota-asumme vyö, joka on totuus, on Sana. Sana on Jeesus, joka on totinen. Me vyöttäydymme siis itse Kristukseen. Hän on sota-asumme vyö. Ilman Pyhän Hengen todellista läsnäoloa elämässämme meillä ei ole hengellistä vyötä.

Vanhurskauden haarniska

"Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska" (Efesolaiskirje 6:14).
Vanhurskaus ja vanhurskauttaminen ovat käsitteitä jotka kuuluvat kristillisen uskon kaikkein tärkeimpiin perusteisiin. Ne ovat itse asiassa oikeudenkäyntiä koskevia termejä. Ne merkitsevät sitä, että Jumala julistaa ihmisen vanhurskaaksi vapauttaen synnin syyllisyydestä. Tällöin henkilön hyväksi luetaan Jumalan (Kristuksen) vanhurskaus, Kristuksen tähden (propter Christum), uskon kautta (per fidem). Vanhurskauttamisen perustana on itse asiassa Kristuksen sovitustyö. Syntimme lasketaan kuuluvaksi Hänelle. Vanhurskauttaminen on henkilökohtainen ja omaksutaan yksin uskon kautta (sola fide), so. luottamalla Kristuksen työhön. (Raamatun iso tietosanakirja: 6233).
Hengellinen haarniska on hyvin tärkeä osa varustusta. Se suojelee meidän vartaloamme, sydäntä ja keuhkoja. Jos haarniska on näin tärkeä, niin mikä on tämä vanhurskauden haarniska? Meidän haarniskamme, suojapanssarimme, on itse asiassa se vanhurskaus, joka annetaan lahjana. Se on lahja, jonka eteen emme ole voineet tai voi mitään tehdä, paitsi, että otamme sen vastaan. Se ei tule itsestään eikä automaattisesti. Vanhurskaus suojaa meitä kaikilta saatanan syytöksiltä ja kiusauksilta. Me voimme aina vedota siihen, että Jeesus on maksanut kaikki meidän syntivelkamme.
Uskonvanhurskaus suojaa koko olemustamme kuin haarniska. Tämä lahjana saatu vanhurskaus ei kuitenkaan ole yksin totuus. Totuus on se, että Jeesus itse on uskovan vanhurskaus. Jeesus on täydellinen ja synnitön Jumalan Poika, ja Hän on täyttänyt Isän tahdon täydellisesti niin, että Hän on vanhurskaus. Jeesuksessa on kaikki se, mitä Jumala vaatii: pyhyys, puhtaus, totuus, täydellisyys, vanhurskaus. Näin ollen voidaan sanoa, että usko Jumalan Poikaan on meidän vanhurskautemme eli haarniskamme. Tämä jää kuitenkin mitättömäksi, ellei ihminen ota sitä vastaan ja elä siitä. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Roomalaiskirje 10:17).
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja (Roomalaiskirje 3: 23-28).
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta"(Roomalaiskirje 1:17). Näin ollen uskova ei voi olla paikallaan oleva, vaan usko laittaa hänet liikkeelle.
"Sana on meitä lähellä, meidän suussamme ja sydämessämme: se on se uskon sana, jota me saarnaamme"(Roomalaiskirje 10:8). Kun tunnustamme suullamme, kuka on meidän Herramme, ja uskomme sen sydämessämme, niin pelastumme. Usko tekee meille mahdolliseksi olla tehokkaita Jumalan valtakunnassa ja miellyttää Jumalaa. Kaikki, mitä Jumala tekee, perustuu uskoon.

Vanhurskaus uskon kautta

Paavali osoittaa, että meidän toivomme on paremmassa vanhurskaudessa kuin lain kautta, sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Laki ei voi toivoa saavuttavansa todellista vanhurskautta tai edes auttavansa sen saavuttamisessa, sillä me odotamme innolla uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko" (Galatalaiskirje 5:5).
"Usko on avain. Usko tekee sen, mitä laki ei pysty, silloin kun usko toimii ja vaikuttaa rakkauden kautta, rakkauden ilmapiirissä. Silloin voimme odottaa Jumalaa tyydyttävää vanhurskautta Hengen vaikuttaessa uskon tai Hengen kautta, joka saadaan rakkauden herättämän uskon välityksellä" (Horton: 185).

Alttius rauhan evankeliumille

"Ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." (Efesolaiskirje 6:15). Kenkinä jaloissa on alttius julistaa aina maan ääriin asti evankeliumia. Pelastus synnyttää toimintaa. Kun ihminen tulee uskoon, hänelle tulee halu kertoa evankeliumi muillekin. Hyvät kengät ovat mukavat jalassa, ne suojaavat, lämmittävät ja suojelevat. Hyvillä kengillä voimme kävellä pitkiä matkoja, mutta huonot kengät hankaavat nopeasti jalkamme rakoille. Siksi on tärkeää, että hengellisen sota-asumme kengät ovat hyvät kengät.
Meidän kenkämme ovat alttius ja nimenomaan alttius julistaa evankeliumia. Pietari neuvoo kirjeessään, että olisimme aina valmiina vastaamaan kysyjille toivomme perustuksesta. Sota-asumme yksi tärkeä osa on alttius. Se, että alttius on kengät, kuvaa sitä, että etenemme. Raamatullinen tosiasia on se, että Herra ei tee mitään ilman suostumustamme. Meillä on kaiken aikaa vapaa tahto tehdä tai olla tekemättä, ja siksi alttius evankeliumille ja yleensä hengellisille asioille on niin tärkeä. On hyvä myös muistaa, että viime kädessä kuitenkin Jumala itse on se, joka vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, kun annamme Hänelle siihen luvan.

Uskon kilpi

"Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet."( Efesolaiskirje 6:16). Kilpi on puolustusvarustus. Se on voittava usko. Sillä sotilas suojaa itseään vihollisen ammuksilta ja iskuilta. Taisteluvarustuksessamme kilpi on uskomme. Saatanan hyökkäykset ovat aina meidän uskoomme kohdistuvia. Ellei pyritä kyseenalaistamaan uskoamme, pyritään kuitenkin vahingoittamaan suhdettamme Jumalaan. Saatanan tärkein tavoite on saada meidät horjutetuksi siitä asemasta, jossa me Kristuksessa olemme ja johon meidät on asetettu, kun tulimme uskoon. Siksi on tärkeää, että syvään juurtunut usko on kilpemme.
Uskon on oltava sellaista, joka takertuu Sanaan, itse Jumalaan, ja pistää kaiken luottamuksen häneen. Meidän uskomme pitäisi perustua aina Jeesuksen täytettyyn työhön. Siinä on valtava voima, koska Jeesus on voittanut vihollisen. Se on voittava usko. "Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä" (Job 29:14).
On tärkeää, että puhumme Jumalan Sanaa myös itsellemme. Silloin ruokimme hengellistä ihmistämme elämän leivällä. Usko tulee siitä, että kuuntelemme voideltua Jumalan Sanaa. Se on miekka sotiessamme paholaista vastaan. Sanat, joita puhumme, hallitsevat meitä. Sanat kantavat joko uskoa tai pelkoa ja tuottavat sen kaltaisuutta. Jumalan kyky vapautuu meissä suumme sanojen kautta ja saa aikaan sen, että pääsemme kiinni Hänen sanoihinsa ja voimaansa.
Meidän tulee puhua Jumalan Sanaa. Olemme vastuussa kielestämme, ja sen tulee olla henkemme hallinnassa. Ainoastaan ja vain Jumalan avulla kieli voidaan kesyttää. Sanan puhumisen seurauksena se tuo parantumisen. Sanan kielellä voimme virvoittaa väsynyttä, olla rohkaisemassa Sanan viisaudella. "Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen" (Sananlaskut 15:4).

Pelastuksen kypärä

".ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana" (Efesolaiskirje 6:17). Kypärä on se osa taisteluvarustuksesta, joka suojaa päätä. Varmuus Kristuksen täytetystä työstä suojaa päätä, mieltä. Yhdessä kilven ja haarniskan kanssa nämä suojaavat ruumista. Tässä sanotaan, että "ottakaa vastaan". Se viittaa nimenomaan siihen, että pelastus tarjotaan meille lahjana, armosta. Se, että kyseessä on kypärä, viittaa päähän, meidän järkeemme.
Uskoon tuleminen ei ikinä ole pelkkä tunteisiin perustuva asia, vaan siinä tarvitaan meidän ymmärryksemme päätös. Meidän täytyy haluta tulla uskoon, ja meidän täytyy päättää tulla uskoon, täytyy vastaanottaa se lahja. Kuitenkin sen lopullinen ja alkuun paneva voima ihmisessä on Jumalan rakkaus. Hengellisessä taistelussa kypärä on tärkeä senkin vuoksi, että usein kiusaukset tulevat meidän ymmärryksemme kautta. Tarvitsemme suojaa sekä puhdistusta ajatusmaailmassamme. Lisäksi Paavali viittaa tässä pelastusvarmuuteen.
"Pelastuksen kypärä" tarkoittaa, että tiedämme lupaukset, ja uskomme niihin. Niiden kautta meillä on pelastusvarmuus, ja tieto tästä armosta tuo meille rohkeutta ja voimaa elää uskossa silloinkin, kun kohtaamme kiusauksia ja vaikeuksia. Jumala meissä on suurempi. On päätettävä hallita. Olemme uudesti syntyneet uudeksi luomukseksi. Meidän tulee olla jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa eikä epäillä Jumalan kykyä toimia tänäänkin.

Hengen miekka

Ja sitten meidän varustuksemme ainoa ase, miekka. Kuten Paavali sanoo toisaalla, meidän aseemme eivät ole maallisia, vaan voimallisia hajottamaan alas linnoituksia. Meidän aseemme on Sana.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Heprealaiskirje 4:12,13).
Jumalan sana, eli hengen miekka, raivaa tietä eteenpäin. Kun Jeesus oli erämaassa kiusattavana, Hän aina puolustautui Kirjoituksella. Jokaisen kiusauksen kohdalla hän vetosi siihen, mitä on kirjoitettu. "Henki tietää asioita, joita pää ei tiedä, koska Pyhä Henki asuu Kristityn hengessä" (Hagin: 59). Pyhän Hengen työtä ei voida aina ymmärtää ihmisen ymmärryksellä.
Alkupuolella tuli jo ilmi, että Sana on myös totuus, joka pyhittää meidät. Ennen kaikkea korostuu se, että todellinen Sana on Jeesus. Tässä Heprealaiskirjeen kohdassakin Sanasta puhutaan elävänä ja käytetään persoonamuotoa - Hän. Ensisijaisesti siinä viitataan kirjoitettuun sanaan, mutta myös Jeesukseen. Molemmilla on myös osittain sama tehtävä, koska molemmat kertovat Jumalasta. Raamatusta me opimme kaiken, mitä Jumalasta tulee ja voi ymmärtää. Samoin Jeesus itsekin sanoo Johanneksen evankeliumissa, että hän on tullut ilmoittamaan Isän, ja että joka on nähnyt Pojan, on nähnyt myös Isän. Hengellisessä taistelussa Raamattu kokonaisuudessaan on välttämätön. Se opettaa, kasvattaa, ravitsee, ojentaa, rohkaisee ja johdattaa meitä.
Nyt olemme käyneet läpi hengellisen sota-asun, ja huomaamme siinä yhden erikoisen piirteen. Kyse ei olekaan siitä, että pukeutuisimme joihinkin yksittäisiin asioihin, vaan Paavali kuvaakin yhtä ja samaa asiaa monella tavalla. Kristus itse on sota-asumme ja aseemme.


Miten tähän pukeudutaan?
"Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta" (Efesolaiskirje 6:18).
Niin kuin jo aiemmin on tullut ilmi, jokaisen uskovan voiman salaisuus on syvä Jumalasuhde. Sitä voi ylläpitää rukoilemalla. Paavali korostaa rukouksen ja anomisen tärkeyttä: "rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä". Tulee rukoilla Hengessä ja sitä varten valvoa. Valvominen ei tarkoita sitä, että silmät ristissä sinnittelemme yömyöhään, ja valvomme. Ei, vaan se tarkoittaa, että pyrimme kiinnittämään huomiomme Jeesukseen ja pysymään Hänessä. Sitä on valvominen.
Sota-asumme saa voimaa myös esirukouksista. Meillä on yhteinen taistelu, ja siksi meidän tulee muistaa muitakin uskovia rukouksissamme. Nämä yhdessä vaikuttavat sen, että pysymme Kristuksessa ja sitä kautta olemme pukeutuneet ja kestämme siinä toinen toistamme tukien.

IV. MIHIN TARVITAAN TÄTÄ SOTA-ASUA?

Kristittynä tarvitsemme sitä jokapäiväisessä elämässämme. Ei riitä, että vain silloin tällöin pukeudumme siihen, koska vastustaja käy ympärillä joka hetki kuin kiljuva jalopeura. Hänen tarkoituksensa on saada murrettua pois uskovan elämässä oleva asu. Pyhä Henki meissä yhtyy Jumalan sanaan. Siinä on Logos ja Rema yhdessä.
Jos ei ole Jumalan voimaa, ei ole myöskään auktoriteettia. Sitä ei voi ottaa vain silloin tällöin kristityn ollessa hengellisessä tehtävässä tai toimessa. Sen tulee olla koko ajan paikasta riippumatta ihmisen vaelluksessa. Sen vaikutuksesta ja voimasta voimme olla rohkealla mielellä. Voimme kuulla Jumalan äänen ja olla kuuliaisia Hengen johdatukselle. Tämän sota-asun avulla vältytään houkutuksilta ja vihollisen juonilta. Silloin ollaan voittajia Jumalan armeijassa. Tiedetään, että olemme sodassa ja Jumalan antamassa auktoriteetissa.

V. YHTEENVETO

Jumalan sana on uskovan elämän suurin auktoriteetti. Tämän todellisen taistelun ymmärtäminen tapahtuu astumalla sisään uskossa. Uskossa nähdä ja ottaa vastaan se asema, joka on valmistettu Jeesuksessa. Otettu vastaan pelastus ja nähdään että kaikki nämä aseet ovat esikuvassamme. Häneen katsomalla me muutumme. Näissä varusteissa voidaan olla täysin levossa, koska taistelu on Hänen.
Uskova, uudestisyntynyt on syntynyt hallitsemaan Jumalan alamaisuudessa paholaisen ja hänen tekojensa yli. Hän ei ole syntynyt olemaan ja elämään pelossa ja masennuksessa. Hän on luotu ottamaan vastaan Jumalan antama elämä ja vapauttamaan sen toisille maailmaan. Uskoa siihen, mitä Jumalan sana sanoo. Ei siihen mitä silmillä näkee. Olla valmis seisomaan auktoriteetissa Jumalan sana jalkojen alla. Kun kristitty on kuuliainen Sanan tekijä, hän on myös sen antamassa suojeluksessa. Sana alkaa elää ihmisessä. Sota-asumme turvin Jumalan antama johdatus tuo yhä enemmän uusia haasteita. Taisteluvarustuksessa ollessa ei tapahdu kompromisseja vihollisen kanssa, vaan silloin voidaan kaukaa jo havaita tämän juonet ja kavaluudet. Sotatantereella ei tehdä kompromisseja. Kun ollaan pukeutuneina sota-asuun, ollaan armeijassa, joka kulkee voittajana. Voittajana kohti päämäärää ja tähän pääsemiseksi edetään ja kasvetaan hengellisessä elämässä koko ajan, ollaan valmiina astumaan uudelle tasolle elämässä ja ottamaan vastaan uusia haasteita. Kuljetaan voittajan alamaisuudessa palvelijana, jonka Jumala aikanaan korottaa.

Raimo

Kansalaisten tyytyväisyys ja hyvinvointi?

Joudumme tulevaisuudessa arvioimaan uudelleen arvomaailmamme ja käsityksemme pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.  On kuitenkin muistettava historian opetus siitä, että Jumalan lakiin (kymmenen käskyä) perustuvat yhteiskunnat ovat aina menestyneet parhaiten ja kansalaisten onnellisuus ja tyytyväisyys on kaikkein korkein.

Jumalan lain kunnioittaminen kunniaan.

KUOLEMAN SYNNIT JA NIIDEN SEURAAMUKSET

Tästä asiaa tulee esille 2 Samuelin kirjan luvusta 11 ja lumme sen:

2 Sam.11: 2. Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana. 3. Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: "Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo." 4. Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa. 5. Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: "Minä olen raskaana."  

6. Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: "Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria." Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo. 7. Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi. 8. Ja Daavid sanoi Uurialle: "Mene kotiisi ja pese jalkasi." Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä. 9. Mutta Uuria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. 10. Kun Daavidille ilmoitettiin: "Uuria ei ole mennytkään kotiinsa", sanoi Daavid Uurialle: "Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?" 11. Mutta Uuria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee."

12. Niin Daavid sanoi Uurialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään." Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä

13. Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.

14. Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.

15. Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi." 16. Piirittäessään kaupunkia Jooab asetti Uurian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan.

17. Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Jooabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myöskin heettiläinen Uuria kuoli.

18. Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut. 19. Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: "Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut, 20. niin kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: 'Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta? 21. Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiveä hänen päällensä, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?' Sano silloin: 'Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut.'" 22. Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan. 23. Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: "Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka. 24. Silloin ampujat ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli." 25. Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: "Sano näin Jooabille: 'Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se.' Rohkaise häntä näin."

27. Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.

Seuraavista Raamatun teksteistä luemme miten ihminen voi ylpistyä ja luulla, että Jumala ei näe. Tai ihminen luulle, että kun hän pysyy maallisen lain sallimissa rajoissa, niin kaikki on sallittua.

2 Sam. 12: 1. Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. 2. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. 3. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. 4. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa." 5. Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: "Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. 6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut." 7. Mutta Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. 8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. 9. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.

Daavid oli niin sokea, että vaikka Naatan väänsi esimerkin lampaista, hän ei mitään huomannut.

Hän antoi kuoleman tuomion eikä tajunnut, että esimerkki kohdistui häneen itseensä. Näin sokaisee

himo ja ylpeys.

Naatan julistaa Daavidille näistä kahdesta kuoleman synnistä koituvat seuraamukset:

10. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. 11. Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden. 12. Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'

Daavidin katumus ja anteeksianto:

13. Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

Jumalan vihollisten oikeutetun pilkan seuraamukset (evankeliumin sanoma tulee pilkan kohteeksi):

14. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva."

Haluan tällä kirjoituksella avata ymmärtämään, että niistä synneistä, jotka Mooseksen lain mukaan tuomitaan kuolemalla, niin nekin saadaan anteeksi, mutta emme voi välttää niiden tuomilta seuraamuksilta. Meidän keskuudessa on paljon ihmisiä, jotka kantavat elämässään näitä seuraamuksia.  Mutta tulee muistaa, että synnit on anteeksiannettu.

Matt.16: 24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Heikki

TUKAHDUTETTU VIHA

Oletko kokenut elämässäsi niin suuria vastoinkäymisiä, että ne ovat jättäneet sinuun pysyvät jäljet ja vaikuttavat vielä tänäkin päivänä elämääsi. Kannat syviä syyllisyyden haavoja elämässäsi ja haluaisit hyvittää jollakin tavalla, mutta koet. että se ei ole enää mahdollista. Tämä hyvittämisen tarve näkyy sinun seurakunta- ja ihmissuhteissasi. Haluat olla aktiivinen ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää saadaksesi sisäistä tyydytystä ja menneisyyden hyvitystä

Hengellisten yhteisöjen toimintakulttuuri nojaa Raamattuun ja Jumalan sanana. Se on asettanut sinulle ylipääsemättömiä vaikeuksia ja tästä syystä olet kehitellyt täydellisen selityskokoelman. Koet olevasi näiden omien järjenpäätelmien mukaan täydellinen ihmisten ja Jumalan edessä. Kuitenkin totuus on että täydellinen anteeksiantamus ei ole koskaan tullut voimaan sinun kohdallasi ja tästä syystä sielunvihillinen on päässyt synnyttämään sinussa piilevä vihan.

Tämä johtaa siihen, että elämäsi on jatkuvaa näyttelemistä ja kulissin kiillottamista. Se vie sinulta elämän ilon ja synnyttää katkeruuden ja vihantunteita. Haluat vetäytyä etäämmälle seurakuntayhteydestä, etkä päästä ketään liian lähelle itseäsi. Et kestä liian läheisten ohmissuhteiden tuomia paineita, koska ne saattavat järkyttää täydellisyyden tunnettasi.

Ainoastaan totuus tekee vapaaksi. ks. Joh.8:32

Miten voimme palata totuuden lähteille voidaksemme saavuttaa vapauden ja elämän ilon. Jumalan sana opettaa meille, että joka tunnustaa ja hylkää, niin hänelle koittaa laupeus ja anteeksiantamus.

Olet varmaankin tunnustanut monta kertaa, mutta hylkääminen ja täydellinen unohtaminen on jäänyt tekemättä. Tulee muistaa, että sen minkä Jumala on anteeksiantanut, niin Hän ei sitä muistele ja tästä syystä ei sinunkaan tule muistella, vaan hyljätä kokonaan.

Tämä merkitsee sitä, että myös sinun kohdallasi astuu voimaa Jeesuksen opettama rukous: Matt.6: 12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; On tullut aika antaa yksipuolisesti anteeksi niille jotka ovat meitä vastaa rikkoneet puhumattakaan sitä, että annamme itsellemme anteeksi. Tämä mahdollistaa sen, että voit unohtaa eikä mitään hyvittämisen tarvetta enää ole olemassa. Voit katsella elämää avoimin silmin ja sen eteesi tuomia mahdollisuuksia.

Voit myös hakeutua luotettavan sielunhoitajan autettavaksi, niin että pääset vapaaksi ja jatkamaan hyvää elämää mihin Jumala on sinut kutsunut.

Matti

JEESUS EI PAKOTA KETÄÄN

Johanneksen evankeliumin jakeissa 6.66-68 – Uudessa Testamentissa, on: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’TAHDOTTEKO TEKIN MENNÄ POIS?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’HERRA, KENEN TYKÖ ME MENISIMME? SINULLA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN SANAT’ ”

Eräässä tilanteessa tulivat Jeesusta seuranneet eräät ihmiset sellaiseen valinnan kohtaan, mistä seurasi edellä oleva vuoropuhelu. Tämä kohta kuitenkin, nähdäkseni, selvästi osoittaa, että JEESUS KUNNIOITTAA JOKAISEN IHMISEN VAPAATA TAHTOA.

Sen vuoksi meidän ihmistenkin, myös erilaisten uskontojen, kirkkokuntien ja muiden yhteisöjen tulisi toiminnoissaan kunnioittaa ihmisten vapaata tahtoa ja omantunnon ratkaisuja. Jopa maallinen perustuslaki sellaista edellyttää.

Viimeisten vuosisatojen kulttuurikehityksen arvokkaimpina saavutuksina on pidettävä oikeaa suvaitsevaisuutta ja kansalaisvapauksia, kuten uskonnon- ja omantunnon vapautta. Ketään ei tule pakottaa omaksumaan tai pitämään jotakin opinkäsitystä tms. Kunkin kohdalla arvokkain ja kestävin ratkaisu tulee siten, että hän saa viime kädessä itse JUMALAN KANSSA TUTKIA, MIKÄ ON TOTUUS. Jopa Suomen siviilioikeudellisissa sopmuksia koskevissa säännöksissäkin tarkoitetaan, ettei oikedellisesti pätevää sopimusta voi syntyä, jos on käytetty pakko, viettelemistä tai esim. hänestä riippuvaa asemaa. Myös kysymyksissä, jotka merkitsevät liittymistä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, sellaisessa olemista tai siitä eroamista, tulee vastaavasti säilyttää samankaltainen – myös maallisen lain tarkoittama - yksilön tahdon ja omantunnon vapaus.

Vain siten myös Jumalan edessä löydetään totuus ja terve uskonelämä. Ja totuus on itse Herra Jeesus Kristus.

Mutta Hän, Herra Jeesus Kristus, ei ketään pakota seuraansa liittymään ja siinä olemaan, vaan Hän kutsuu rakkaudella ja lempeydellä. Hän myös tahtoo parantaa maailmassa saaduista haavoista.

Juuri noissa asioissa, mikä koskee yksilöihmisen vapaata tahtoa, on menneinä vuosisatoina – Euroopassakin – tehty suuria virheitä, jopa hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan, kun suuret kirkkolaitokset ovat katsoneet oikeudekseen kyseisten valtiovaltojen suostumuksella pakottaa, kiduttaa, jopa surmata sellaisia omantunnon ihmisiä, jotka ovat halunneet terveemmällä ja aidommalla tavalla lähestyä Jumalaa ilman ihmisten välitystoimia. 1. Tim. 2.5 nimittäin sanoo: ”---YKSI MYÖS VÄLIMIES JUMALAN JA IHMISTEN VÄLILLÄ, IHMINEN JEESUS KRISTUS”.

Niin sitten tapahtuneen kulttuurikehityksen ja valistuksen myötä on – varsinkin Euroopassa ja monissakin maissa – perustuslakeihin kirjattu se, että tunnustetaan yksilön ihmisoikeudet, joista uskon ja omantunnon vapaudet ovat kallisarvoisimmat. Näitä ei tulevaisuudessakaan saisi vesittää tai rajoittaa.

Myös Suomessa on lähiaikoina tulossa esille uskonnonvapauslain uudistus. Uskon monen uskovan ja omantunnon ihmisen rukouksena olevan, että yleinen esivalta edelleenkin arvostaa näitä arvoja ja ihmisoikeuksia, mitkä todetaan myös YK:n julkaisemassa IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISESSA JULISTUKSESSA. Uskovat odottavat, että oma esivaltamme huolehtii, ettei tulevassa lainsäädännössä, suoranaisesti eikä epäsuorasti, rajoiteta tai kavenneta näitä saavutettuja perusoikeuksia ja –vapauksia.

Jokaisen uskovan, joka osaa rukoilla, tulisi nyt ottaa erityiseksi ja keskeiseksi rukousaiheekseen esivalta ja edellä mainitut asiat. 1. Tim. 2.1-2.   

Klaus

OLIKO  LOOTIN  HURSKAUS  KOMPROMISSILUONTOISTA ?

YLEISTÄ

Sana ’kompromissi’  voi monen  silmissä kuulua  jotenkin  kyseennalaisena.  Mitenkähän  asia on Raamatun valossa.  Sopivana esimerkkinä meille tarjoutuu  Aabrahamin veljenpoika Loot,  mutta  muitakin esimerkkejä voi löytyä.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan  11. ja 12.  –luvuissa on kerrottuna siitä, miten  nuo mainitut miehet eräiden omaistensa kanssa olivat  Jumalan ohjauksen mukaan  lähteneet omasta kotimaastaan ja tulleet siihen  maahan,  jonka  Jumala heille oli osoittanut.  

Sanotun  1. Moos. 13. luvussa  sitten  kerrotaan,  miten  heidän  tiensä erosivat.  Jakeissa  1. Moos. 13.1  -  9  on kerrottuna :

” 1. Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3. Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4. siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5. Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8. Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."  ”

KIISTOJA JA ERIMIELISYYKSIÄ  VOI SYNTYÄ

Meistä  saattaa olla hämmästyttävää,  että  jo noissa  - jotenkin alkeellisemmissakin  -  oloissa saattoi  syntyä  aivan samanlaisia  tilanteita  kuin  on myös  nykyaikana.

Eihän se ole  nykyäänkään  mitenkään harvinaista,  että   jotkut,  jotka  tähän  asti  ovat olleet  yhteistoiminnassa,   yht’äkkiä huomaavatkin,   että rinnakkaisen yhteiselon tielle nouseekin vaikeuksia.

Ja  lienee  varsin  tavallista,   että  taloudelliset kysymykset,  kysymykset  intressirajoista (lue :  vallasta) jne.,  nousevat  esille.  Taikka jotkut  muut pienemmätkin  kysymykset   voivat  nousta  ratkaisevaan  merkitykseen.

ERÄS  VARHAISEN  APOSTOLISEN  AJAN  ESIMERKKI

Apostolien Tekojen  15.35 – 41  jakeissa  luemme :

” 35. Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.

36. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on."

37. Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

40. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

41. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia. ”

Siis  henkilökysymyksistä nousi  tämä eräs  ensimmäisistä erimielisyyksistä.  Tiettävästi  Paavali ja Barnabas  jälleen  myöhemmin  ojensivat toisilleen  veljen käden,  mutta  tuossa  tilanteessa  he  erkanivat.

Mutta  se hyötypuoli  siinä oli  Jumalan  työn  kokonaisuuden  kannalta,  että  nyt  työhön lähtijöiden  määrä ja vaikutus itse asiassa kaksinkertaistuivat.  Sitähän  Taivaallinen Isämme  vastaavissa  tapauksissa nykyään  myös  odottaa,  että  veljet – vaikka ei yhdessä voidakaan työskennellä -  ovat silti valmiit  - puolin ja  toisin -  antamaan  anteeksi (vrt.  Matt. 6.14).

Paavalista  kyllä  saamme  kuvan,  että  hänen  edustamansa  hurskaus  ei  ollut  -  ainakaan  keskeisissä  kysymyksissä -  kompromissihakuista.  Eräs selvimmistä  Paavalin periaatteellisista lausumista on  Gal.   1.10-12 :

” 10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;

12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. ” 

Siten  Paavalilla  näyttää  olleen  vanhurskauden  peruskysymyksissä  hyvin selkeä  näkemys  siitä,   millainen  asioissa on  JUMALAN  TAHDON MUKAINEN  LINJA.  Korostan sitä,  että  Jumalan tahdon  kuitenkin  - sellaisena kuin sen sitten yleensä ymmärrämme,  on oltava ensisijaisesti  ratkaiseva seikka.

Ja  niin käsitän  olleen myös  Aabrahamilla.  Palatkaamme edelleen sinne  1.  Mooseksen kirjan  13. lukuun.   Siellähän  patriarkka  Aabram  ratkaisi  syntyneen  riitakysymyksen  -  ei puuttumalla  yksityiskohtiin  laidunmaiden  jakamisesta,  vaan  ehdotti,  että  Loot  aivan  sovinnossa  lähtisi  laumoineen  omaan  suuntaansa.  Aabram joka tapauksessa  antoi  Lootin  ensimmäisenä – päältä  -  valita  suunnan.  Niin  vanhurskas mies tekeekin.  Hän,  Aabram,  tiesi,   että  Jumalan siunaus se lopulta  rikkaaksi tekee – ei oma vaiva siihen mitään lisää (vert.  SNL 10.22).

Abram  -  myöhemmin  Aabraham   -  ei siis  lähtenyt  taistelemaan  ja  kiistelemään  saavuttamistaan asemista  jne.  muista oikeuksistaan.  Seurakuntaelämässäkin voi  olla parempi,  ettei  seurakuntaa tehdä  erimielisyyksien  temmellyskentäksi,  vaan että ne,  joilla on erilainen näkemys,  hakeutuvat  sellaiseen  suuntaan,  minkä kohdallaan paremmin kokevat   Jumalan johdatukseksi. 

Abram siis antoi Lootin  valita päältä.  Ja Lootin ratkaisusta  luemme  1. Moos.  13. luvussa jakeissa 10 – 11 :

” 10. Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. ”

Tässä  siis  tapahtui  Lootilla  perustavaa laatua oleva suuntaratkaisu.  Hänen  elämänsä  suunnaksi ja ’johtotähdeksi’   muodostui aineellisen hyvinvoinnin tavoittelu.  Ja tätähän nykyäänkin niin monet tavoittelevat.

Paavalilla  oli kerran  eräs – ilmesesti aika lupaava työtoveri nimeltä Deemas (Kol. 4.14),  mutta  2. Tim.  4.10- jakeessa Paavali sitten kirjoitti :

” 10. Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan ---”.

Monet  kyllä pitävät  varallisuutta  Jumalan siunauksena – jopa sanovat että kun on varallisuutta,  niin paremmin voivat tehdä Jumalan työtä,  mutta Jeesus kyllä  varoitti Matt.  6.21 –jakeessa :

” 21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. ”

Varallisuus  siten ei  ole  syntiä,  mutta  tämä  teksti  tarkoittaa sitä,  että  Jumalalla  olisi ollut  Lootille varalla  korkeampikin  tie – sellainen,  jolle  Herra  sai esimerkiksi  Abramin johdattaa. 

Loot joutui  tiellään tiettyihin  vaaroihin – hengelliseltä kannalta katsottuna.  Sodoman henki  pääsi häneen ja hänen perheeseensä  tietyin tavoin vaikuttamaan.

Ensimmäisen  Mooseksen  kirjan  13.12-13  -jakeissa  nimittäin sanotaan :

” 12. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13. Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä. ”

Sellaisessa  ympäristössä  Loot kuitenkin  jotenkin  ajautui  myös  kaupungin  johtomiesten  tuttavuuteen.    1. Moos.  19.1 – jakeen mukaan  hän jo sitten  oli  istumassa  ’Sodoman portissa’ -   joka  siis oli  senaikainen  jonkinlainen kunnallishallinnollinen  elin. 

Suomalainen teologian tohtori Uuras Saarnivaara  on selitysraamattunsa  (VT s.  40)  alaviittessä  kirjoittanut :

”19:1 :  Se, että  Loot istui Sodoman portissa,  merkitsee,  että hän kuului  kaupungin johtomiehiin.  Jos hän olisi todistanut  Jumalan totuuden puolesta ja kehottanut  kaupungin asukkaita  parannukseen,  hän ei varmaankaan olisi päässyt sen johtomiesten joukkoon.  Monelle kristityllekin on käynyt niin, että johtopaikoille pääseminen on täytynyt  ”ostaa”  kristillisen todistuksen kustannuksella.  Hes. 3:16 – 19 ja 33:7-9 osoittaa,  kuinka  vaarallista tällainen on. ”

Aabram   ja monet muut Jumalan palvelijat  ovat kuitenkin saaneet  kulkea  korkeampaa tietä ja  palvella korkeampaa  auktoriteettia,  Kaikkivaltiasta Jumalaa !

Raamattu  kuitenkin  antaa  Lootista  aika lailla  myönteisen  kuvan.  Luemme   2. Pietarin kirjeen  2. luvun  jakeissa  6 -  9 :

” 6. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.

7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;

8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.

9. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ”

TAPAHTUMAT  SODOMASSA  TOIVAT  LOOTIN   RAJAKOHDALLE

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 19. luvun alussa sitten on kerrottu se, kun taivaalliset lähettiläät  saapuivat Sodomaan ja asettuivat  Lootin taloon majoitukseen.

Sodomalaisten  käyttäytyminen  paljasti  lopullisesti siellä vallinneen turmeluksen.  Enempää hän ei voinut olla sodomalaisille mieliksi,  joten nyt vastaan tuli  rinnakkaiselle yhteiselolle  tietty  rajakohta,  jonka yli tai ohi  ei enää päästy.

Ja  tilanne  1. Moos.  19.12 -  jakeesta alkaen  johdattui  siihen,  että taivaalliset  lähettiläät  ohjasivat  Lootin,  hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään  ulos kaupungista -  viime hetkellä.

NYKYISESSÄ  MAAILMANAJASSA  TILANTEET  VAIHTELEVAT  ERI TAVOIN  ERI IHMISILLE  ERI PAIKOISSA

Kuitenkin yhteistä on  se,   että  Herra  tahtoisi  myös meille  nykyajan  uskoville  ihmisille  antaa  sen yleisohjeen,  joka on  apostoli Paavalin  2. kirjeessä  korinttolaisille  jakeissa  6.14 -  18:

” 14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani

18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." 

Siinä on ohjetta,  mitä se käytännössä  sitten kunkin kohdalla voi merkitä.  Kuitenkin  Herra tahtoo  nykyisessäkin maailman ajassa  pelastaa  tuomioilta  ne,  jotka  Hänen  kutsunsa  tahtovat kuulla. 

Vaan nyt kun vielä aika on,  antakaamme Jumalan Hengen,  voiman ja tahdon  vallata elämämme,  ja se on pyhitystä  juuri sanan varsinaisessa merkityksessä.

Sten

JUMALA  ODOTTAA  IHMISILTÄ  KESKINÄISTÄ  ARMAHTAMISTA  JA  ANTEEKSIANTAMISTA  

Aamuyöllä  9.4.08  ajatusteni  ollessa  hiljentyneinä koin Herran puhuvan  otsikon  aiheesta.  Mieleeni siinä yhteydessä  tuli  kaksi  Raamatun kohtaa.  Ensimmäinen  on  Joh. 8.1 – 11 :

KYSYMYS  MOOSEKSEN  LAIN  TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA  AVIORIKOSASIASSA

” 1. Mutta Jeesus meni Öljymäelle.

2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.

3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.

7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä."

8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Nuo kirjanoppineet ja fariseukset  varmaankin ulkonaisesti  näyttivät toimivan  ikään kuin seurakuntakurin toimeenpanijoina.  Mutta  heidän päätarkoituksensa  oli  laittaa Jeesukselle  ansa.   Sekä ’kyllä’-  että  ’ei’-vastaus  olisivat  johtaneet  siihen,  että Jeesusta olisi voitu syyttää.   (Ks. NOVUM 2. osa,  s. 557).  Jeesuksen vastaus oli erittäin älykäs ja taitava :   ”Joka teistä on synnitön,  se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” 

Kertomuksen pääopetus  on kuitenkin  siinä,   että  JEESUKSELLA  ON VALTA MAAN  PÄÄLLÄ  ANTAA  SYNTEJÄ  ANTEEKSI.   Meidän ihmisten ei tule  ryhtyä  näissä asioissa Jumalaa suuremmaksi !  Myös tulee muistaa se, mikä sanottiin  Pietarille  Ap. t.  10:15 –jakeessa :

”--- "Minkä Jumala  on  puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi."  ”

Jeesuksen  vastaus oli tuo yllä oleva  lause  11. jakeessa.

ERILAISIA  VELALLISIA

Toinen kertomus on  kohdassa   Luuk.   7.36 – 50 :

” 36. Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, sano." -

41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit."

44. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

45. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

46. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."

49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Itse asiassa  Jeesus  puhui tästä aiheesta paljonkin.  Esim.  vuorisaarnassa,  ’Isä meidän’- rukouksessa  ja  sen selityksessä (Matt. 6.12,  Matt.  6.14-15).

Myös  suuremmissa  puitteissa – jopa kansojen  välisissä  asioissa -  olisi  suostuminen  neuvotteluihin,  sovitteluratkaisuisuihin ja  sopimuksiin  hyvin hedelmällistä – sen sijaan,  että  asioita  yritetään  ratkaista  aseita  käyttämällä !

Turvautukaamme  siis  kaikki ihmiset  keskinäisissä suhteissamme  anteeksi antamukseen  ja  sovintoon.  Silloin on kanssamme myös  KAIKKIVALTIAS JUMALA JA JUMALAN POIKA,  JEESUS KRISTUS,  JOLLA ON VALTA  MAAN PÄÄLLÄ  ANTAA  SYNTEJÄ  ANTEEKSI !

Carl

PYHITYKSEN  SISÄISESTÄ PUOLESTA  JA ULKOISESTA

YLEISTÄ

Aiemmin tällaisessa  pyhityskokouksessa  puhuin  uskovan  pyhityksen sisäisestä  prosessista.  Silloin oli  kyse mm.  Roomalaiskirjeen  nojalla  siitä,   että  jopa itse apostoli Paavali joutui  tuskassaan huutamaan :  ’Kuka pelastaa minut tästä  kuoleman  ruumiista ?’   Vastaukseksi  hän  toteaa  sen,  että  se on  ’KIITOS  JUMALALLE !’

PYHITYKSEN  ULKOISESTA  PUOLESTA

Tällä kertaa on tarkoituksenani  sanoa  jotakin  pyhityksen  ulkonaisesta  puolesta.  Ja siinähän on kyse suhteestamme  muihin ihmisiin ja erityisesti  tässä  maailmassa oleviin – mutta  myös  omiin läheisiin sekä  uskonveljiin ja  -sisariin.

Tässä yhteydessä  katson tarpeelliseksi  lukea  1. Pietarin  kirjeen  4. luvun  (KR 1938  käännöksen mukaan) :

” 1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -

2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.

3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.

4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

6. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

7. Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.

8. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden."

9. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.

10. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.

11. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.

12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?

18. Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

19. Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät,  sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on. ”

Jakeet  4.1-3   menevät  suoraan  asiaan.   Kysymys on  ulkonaisesta vaelluksestamme  eli  siitä,  että   kenenkä  tahtoa  elämässämme  noudatamme :   Jumalan  tahtoa  vaiko  pakanain  eli siis  tämän maailman  ihmisten tahtoa ?

Kyllä minullekin on aika suoraan  sanottu,  että  te eristäydytte.  Vastaavasti tuollaisille  sanojille  voisi  tietenkin sanoa siitä,  ettei  teitäkään  kyllä  taida näkyä  niissä  piireissä,  missä  me kuljemme -  missä  siis  rukoillaan  Jumalaa,  lauletaan  hengellisiä lauluja  ja  puhutaan  Jumalan Sanaa !

Tietenkin me  kuitenkin  kuljemme  muiden ihmisten  keskellä,  käymme kaupassa,  apteekissa,  parturissa jne.  Ja jos  siinä sopivasti puhe kääntyy   vaikkapa  hengellisiin  asioihin,  niin olemme  valmiit tekemään  selkoa  uskomme  perusteista.  Kyllähän  Jeesuskin kulki ihmisten  keskellä ja  ihmiset saattoivat  vapaasti mennä  Häntä puhuttelemaan !  Emme  me siis  eristäydy  mihinkään  luostariin tai muuhun sellaiseen !

Tosinhan Raamattu kertoo joistakin  sellaisista pyhistä miehistä,  kuten  Elijasta ja Johannes Kastajasta.  He  todellakin  olivat erityisemmällä tavalla erottautuneet,  pyhittäytyneet  Jumalaa ja Jumalan palvelemista  varten, ja heitä  sanottiinkin Jumalan  nasiireiksi.   Mutta -  heillähän olikin  aivan  oma erityistehtävänsä  Jumalan  edessä.   Meille kuitenkin on Herra itse antanut  suorastaan  lähetyskäskyn :   ’Menkää kaikkeen  maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia  kaikille  luoduille !’  (Markus 16.15). 

TULEE  KUITENKIN  OLLA  TIETTY  RAJANVETO  MAAILMAAN  NÄHDEN

Tuossa  1. Piet.  4.3 –jakeessa  on  aivan  luettelo  asioista,  joissa  ainakin  tulee  tehdä  selvä rajanveto maailmaan päin  eikä mennä  sellaiseen  mukaan !

Jakeessa  4.4  sitten  ilmaistaan  sellainen  merkki,  mitä siitä seuraa,  kun tämän  maailman  ihmiset  huomaavat,  miten  ettemme ole rientämässä  samaan  riettauden lätäkköön.   Herjauksia ja solvauksiakinhan sieltä saattaa  tulla !   Voi tosin olla,  että nykyään  ollaan  tässä  asiassa sivistyneempiä kuin ennen,  mutta  en ole nyt viime aikoina  liikkunut  sellaisissa  paikoissa,  että tästä alueesta olisi tullut kokemuksia.  Mutta  tuollaiset  herjaukset ja solvaukset kyllä ovat   Jumalan  antama merkki  siitä,  että olemme  oikealla  tiellä !

Voin kertoa  yhden tapauksen.  Olimme  käymässä  tuolla  pohjoisemmassa Suomessa eräässä kaupungissa.  Vaimoni  meni eräällä sivukadulla  erääseen  liikkeeseen ja minä jäin  sitten  käyskentelemään  siihen sen  liikkeen ulkopuolelle - jalkakäytävälle.  Toista puolta  katua   lähestyi  juopunut  mies taluttaen  polkupyöräänsä.  Minut huomatessaan  siellä toisella puolella  katua,  tuo tuntematon  mies,  naulitsi  katseensa  minuun  ja  huusi :  ’Tommoset  pitäis  tappaa !’   Onneksi  mies  sitten  jatkoi  matkaansa.  Mutta sen vain totesin,   että  miehessä  olleet  riivaajahenget  näköjään  tunsivat  minut,  tai oikeammin sanoen  -   sen Hengen,  joka  minun kanssani oli !

Menimme  sitten  vaimoni kanssa  erään sisaren  asuntoon.  Olimme siellä  rukouksessa ja kyllä siinä  Herran Henki lankesi ylitsemme,  kun Herra palkitsi sen,  että  olimme  tuollaisessa asiassa olleet  vihollisen herjaushyökkäyksen  maalitauluna.

Niinhän tuossa  sanottiin  jakeissa  4.12 – 14 :

” 12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. ”

Kyllä teille,  rakkaat uskovat,  pitää  hattua  nostaa,  jos   jaksatte  ja uskallatte  vaikkapa  kadulla  mennä  ja todistaa !

Tässä  siis  eräitä puolia  pyhityksen  ulkonaisen puolen  toteuttamisesta.  Tosin tässä  sitten  mainitaan  eräs  tärkeä  asia,  minkä  otsikoin :

VÄÄRÄ  KÄRSIMYS

Pietari varoitti  joutumasta  väärään kärsimykseen.  Luen  jakeet  4.15-16  :

” 15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.  ” 

ASIA  LIITTYY  VIIME KÄDESSÄ  VIIMEISEN  AJAN  TUOMIOIDEN  ALKAMISEEN

Jakeissa  4.17 – 18  luemme :

” 17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?

18. Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"  ”

Tätäkin asiaa  siis  tulisi  tarkemmin  miettiä,  mitä se merkitsee,  että  tuomioiden  aika  alkaa  ensimmäisenä  Jumalan  huoneesta – siis uskovat,  Herran omat  -  joutuvat   ensimmäisenä  seulonnan  kohteeksi. 

Niinhän sen  asian  sanoi   aikanaan  Johannes Kastajakin  Luuk.  3.17 –ja-keessa  Jeesuksesta  puhuessaan :

’ 17. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."  ”

Siinä käytetään  vertauskuvana  sen ajan  puintimenetelmää,  missä  jyviä, satoa,   ruumenineen  kaikkineen otettiin  viskimeen  eli suurehkoon lapioon ja heitettiin  sivutuuleen.   Siinä  tuuli  vei  kevyet  ruumenet ja roskat  omaan kasaansa  ja  jyvät,  missä  oli  jo kypsän hedelmän ominaispaino,   lensivät  omaan  kasaansa – Isännän  hyötykäyttöön.

Mutta ruumenet  menivät  polttouuniin !

Antakaamme  siis  Jumalan  Pyhän Hengen  kasvattaa,  pyhittää ja kypsyttää  meitä niin,  että  suurena  puintipäivänä  olisi  Jumalan edessä  hengellisen  elämämme  ja hedelmämme  tunnusmerkkinä  riittävä   ominaispaino.

Hebr.  12 luvun jakeessa  14  luemme  tähän  loppuun  ikään kuin  sopivana  yleisohjeena :

” 14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ”

Aamen !      Rudolf

Pikavippiyritykset soveltavat tänään 90-luvun laman luottomenetelmiä.

Vakavaraisten ja kannattavien pienten- ja keskisuurten yritysten luotot

muutettiin tämän päivän nimitystä käyttäen enintään kuukauden

mittaisiksi (pikavipeiksi) kun kuulemma muuta rahaa ei ollut tarjolla.

Monikohan uskova entinen yrittäjä tai liikemies maksaa niitä tänään ja

on häpeäpaalussa ja syrjäytyneenä seurakunnasta sekä koko yhteiskunnasta

lopun elämänsä ajan? Emme toivo tätä samaa tuleville sukupolville.

Nimim.  Oikeustaloista löytyy kymmenen käskyä.

ERÄITÄ   RAAMATUN  KERTOMUKSIA  SIITÄ,  MITEN  IHMISET 

HÄMMÄSTYIVÄT  

JUMALAN  ILMESTYMISESTÄ  TAI  VASTAAVASTA

YLEISTÄ

Palaan tässä yhteydessä vielä erääseen teemaan,  joka  oli enemmän  esillä tuossa vuoden vaihteen  tienoilla – nimittäin  kuningas Herodekseen,  joka  kovin hämmästyi   saadessaan  kuulla  tietoa,   että  Juudan maalla oli  syntynyt   Messias –kuningas.   Mehän  luemme  Matteuksen  evankeliumin  2.  luvun  jakeissa  1-8  seuraavasti :

” 1. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."

3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

4. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä.

5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:

6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.'"

7. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.

8. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan."  ”

Mieleni  jotenkin  pysähtyi  miettimään  tuota,   että  minkälaatuista  tuo  Herodeksen – jopa koko Jerusalemin kaupungin  hämmästys  itse  asiassa  oli.  

Tuossa  maassahan  kyllä oli  julistettu  ja jo kauan, ja profetoitu,  sitä,   että  Messias,  Jumalan Voitelema  kuningas,    on tuleva.   Mutta  sittenkin  tuo tietäjien  ilmoitus  aiheutti   tuollaisen  hämmästyksen  - itse Herodeksella  ehkä aivan  säikähdyksen  tunteen.  Kuitenkin,  siinä on  selvästi  kyse ihmisistä,  jotka  eivät  ole elämässään tottuneet  ottamaan   huomioon Jumalaa  ja Hänen  tahtoaan !

On  kyllä  sanottava,   että myös  meidän  maassamme ja kansassamme  on  nykyäänkin  vallalla  sellainen  maailmallinen -  etten sanoisi -  aivan julkijumalatonkin  mieli,   mikä  kyllä  yleensä  merkitsee  sitä,   ettei  Jumalan  asioihin  puuttumista  millään  tavalla  odoteta  eikä oteta  huomioon.

Niinpä  tuo  Herodeksen  ja jerusalemilaisten  hämmästys  kertookin  enemmän  siitä,   että he  itse asiassa   taisivat  suorastaan  häiriintyä  tuosta tietäjien  ilmoituksesta.

Herodeksesta  kylläkin on myös tietoa,  että  hän  oli  mielialassaan  muutoinkin  lähellä  aika voimakasta  vainohulluutta,  joten   hän varmaankin  alkoi  mielessään  kuvittelemaan,   että  jossakin  hänen valtakunnassaan  olisi  vireillä jonkinlaisia  salaliittohankkeita.

Toisaalta,  kun Herodes  sitten  asiassa otti yhteyttä  pappeihin,  Jumalan Sanan  tuntijoihin, ja heiltä  kyseli  Messiaan syntymäpaikkaa,   niin  tämä  panee  meidät miettimään,  että,  miten oikeastaan  ihminen  uskaltaa  alkaa  suunnittelemaan  toimia  suorastaan  Jumalaa vastaan ?

Emmehän kukaan ole  Jumalaa väkevämpiä.   Herodes itsekin joutui  kuitenkin  kuolemaan jo muutaman  vuoden  sisällä  tuosta tapahtumasta,  koska jo oli  vanhempi  mies.

Ihmisillä  näyttää  olevan kummallinen  sokeus,   ettei  ymmärretä tai muisteta,  että  me kaikki olemme vain  kuolevaisia ja  lopulta  joudumme  kaikki  tuomittaviksi Jumalan  valtaistuimen  eteen !

Psalmissa  2  mainitaan  jakeissa 1 -  12 seuraavaa :

” 1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."

4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6. "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni."

7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.  ”

Tämä  siis  tulee tapahtumaan  nyt lopun  ajassa.   Tästä  kyllä  ymmärrämme,  että  niin  Herodeksen  aikana  kuin  täällä  lopun  ajassakin  noiden  asioiden  takana  on saatana,  sielunvihollinen,  joka  kaikessa  julkeudessaan  villitsee myös maan  päällä  asuvia  ihmisiä  Jumalaa  vastaan.

OIKEANLAATUINEN   HÄMMÄSTYS

Voimme sanoa,   että  kyllä  Jumalan palvelijakin  hämmästyy ja pelästyy,  kun  kokee  ylliluonnollista  Jumalan tai  Hänen  lähettiläidensä  ilmes-tymistä.  Tällaisesta  luemme  Ilm.  1. luvun  jakeissa  12 – 19 :

” 12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. ”

Kun  siis tuo näkijä Johannes  tuolla  tavoin  sai  nähdä   Jumalan  Pojan -  joka  ulkomuodoltaan  oli  sen   Jeesuksen  näköinen -  joka  hänen  nuo-ruudessaan  oli  heidän seurassaa kulkenut maan päällä  ja   sanoi itseään  nimityksellä  ’IHMISEN  POIKA’,   niin  Johannes  kuitenkin  tuon  taivaallisen – ylimaallisen   -   kirkkauden edessä  koki tuon  näyn niin  voimakkasti,  että  vaipui  aivan kuin kuolleena  -  siis  voimattomana -  Hänen  eteensä.

JUMALAN  POIKA  VIRVOITTI   JA   ANTOI  VOIMAA  JOHANNEKSELLE

Tämä  tapahtui siksi,  että  Jeesus  tahtoi  tuon näyn kautta antaa  tärkeän  profetian,  ilmoituksen  mm. siitä,  mitä  tuon hetken  jälkeen  oli  tapahtuva – itse asiassa aina  tämän  aikakauden  loppuun  asti,  jolloin  Jeesus -  Messias-kuningas  tulee  toisen kerran  maan päälle tuomitsemaan  maan  asukkaat.

Hänen  tulemuksensa  silloin  tulee  aiheuttamaan  sellaisen  reaktion  kuin on sanottu tuossa  Ilm.  1.  luvun   7.   -jakeessa :

” 7. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. ”

Uskon,  että  tuo  on noilla  maan   asukkailla  oleva  kauhun  huutoa !

Mutta,  nyt meillä  on  vielä julistettavana   armon julistus  Häneltä.    Hän tahtoo  antaa  armon ja anteeksiantamuksen  jokaiselle,  joka  haluaa Hänen  eteensä  sellaista  tulla  pyytämään ja  anomaan !

Ota  siis  Hänet vastaan  omakohtaisena  Pelastajanasi  ja Armahtajanasi,  niin  sinäkin saat olla   perillä  siinä  suuressa  voitojuhlassa,  joka Hänen  edessään sitten taivaissa on !  Vrt. Ilm. 7. luku.   Aamen !

Carlos

STEFANUKSESTA,    JUMALAN  PALVELIJASTA

YLEISTÄ

Vuotuisen  Sanan  tutkistelun  puitteissa  vietetään  heti  joulun  jälkeen  muistopäivää  Stefanuksesta,  joka  oli  Jumalan palvelija  ja  josta  tuli ensimmäinen  marttyyri,  veritodistaja.

Apostolien  tekojen  6. ja 7.  luvussa on  kerrottu  hänen  nousunsa esille  näissä  tapahtumissa,  hänen  vangitsemisensa  ja  hänen  puolustuspuheensa  Suuren  Neuvoston  edessä  sekä  hänen  kuolemaansa  johtaneet  tapahtumat.

TILANNE  JERUSALEMIN  SEURAKUNNASSA

Jerusalemin  seurakunnassa  tilanne   oli,   että  uskoontulleiden määrä lisääntyi.  Heissä  oli  pitkään ulkomailla  asuneita,  kreikankielisiä  ns. ullkojuutalaisia,  ja  sitten  paljon oman maan hebrean-  ja arameankielisiä.   Käyttöön oli myös tullut  aineellisten  avustusten  jakaminen  seurakunnan  keskuudessa  -  varsinkin  leskille.  Näyttää siltä,   että  kaikki  päätösvalta  -  siis  myös noissa  asioissa -  oli  vielä siinä vaiheessa johtavilla  apostoleilla. 

Uskon,   että oli  Jumalan  sallimusta se,  että  tuon maallisen avustustoiminnan  yhteydessä  syntyi  tyytymättömyyttä  avustusten jakamisessa noiden  mainittujen  kieliryhmien  kesken – ehkä hieman kielivaikeuksiakin  oli. 

Silloin  apostolit  tekivät  erittäin  viisaan  päätöksen.   He päättivät,   että  erotetaan  tuo maallinen,  sosiaalinen,  toiminta  omille  henkilöillensä,  jotka  sitä varten  asetetaan.  Tapahtui  siis tehtävävaltuuksien siirtäminen  alaspäin  eli asioiden käsittely- ja  päätösvallan delegointi. 

Valittiin  siis seitsemän  tällaista  diakonia ja  heistä  ensimmäisenä  mainitaan  Stefanus.   Apostolit olivat  näille  kelpoisuusehdoiksi   asettaneet  sen,  mitä  sanotaan  näin  Apostolien Tekojen  6.  luvun  3. jakeessa :

” 3. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. ”

Siis,  ’hyvä  todistus  ja  henkeä  ja viisautta  täynnä’.

Sitten jakeissa  6. – 8  kerrotaan  Stefanuksesta  ja tuon  päätöksen  vaikutuksista :

” 6. ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.

7. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

8. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. ”

Selvästi  vaikuttaa siltä,   että  Jumala  Henkensä voimassa  nosti  Stefanuksen  erityisen  voimakkaasti  esille  tekemään  Jumalan tahtoa -  jopa  ’suuria ihmeitä ja  tunnustekoja kansassa’.

Käsitän  siten,   että  Jumalan  sallimuksesta  myös  sielunvihollinen -  saatana  -  kiinnitti  huomionsa  Stefanukseen.   Apostoli  Paavali on eräässä  yhteydessä,  2.  Tim.  3. 12 –jakeessa,   lausunut :

’ 12. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. ’

On  ilmeistä,   että juuri  Stefanuksella oli  tässä  mielessä  huomattavan  voimakkaasti  sydämessään  tahto  elää  jumalisesti  Kristuksessa  Jeesuksessa.

Siinä  siis  joutuu  välttämättä  myös  sielunvihollisen  ’silmätikuksi’,  kuten   suomalainen  sanonta  kuuluu.

VIHOLLINEN  ALOITTI  HYÖKKÄYKSENSÄ  LÄHETTÄMÄLLÄ  VÄITTELIJÖITÄ

Paavali  jopa  kerran varoitti   taitamattomista  väittelyistä   2.  Tim.  2.23-24  -jakeissa  näin  :

” 23. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.

24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;  ”

Eräs  hyvä  yleinen  neuvo  on  sellainen,   että  väistää  väittelyn  esim.  sanomalla  yksinkertaisesti,   ettei  omista  riittävää  asiantuntemusta  voidakseen  jatkaa  keskustelua.   Varsinkaan  hengellisten  asioiden  tuntemiseen  ei  tosiasiassa  päästä  ennen kuin  monien  vuosien  perehtymisellä  ja kokemuksilla.  Paras  neuvo  kuitenkin  niille,  jotka  joutuvat  todellisiin kuulusteluihin  tai  vastaaviin  tilanteisiin  on  se,  mitä  Herra  Jeesus  opetti  esim. Luukkaan  evankeliumin  21. luvun  jakeissa  12 – 15 :

” 12. Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden.

13. Ja näin te joudutte todistamaan.

14. Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.

15. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. ’

Tuota   tulee tapahtumaan  vielä  lopun  ajassakin,  joka  muutoin on  edessä  aivan  lähitulevaisuudessa.  Seuraavissa  jakeissa  tulemme  näkemään,  miten  vastustajat  eivät  kyenneet   ’asettumaan tai väittämään  sitä viisautta  ja  henkeä vastaan’,  jolla   Stefanus  puhui.

Ap.t.   6.9 – 14 :  ” 9. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa,

10. mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.

11. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: "Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan."

12. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen.

13. Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan;

14. sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut."

Kun  vastustajat  tässä  väittelyssä -  jonka  siis  Jumala  salli  vastustajille todistukseksi  -  eivät  kyenneet  pitämään  puoliansa  Jumalan Henkeä  vastaan,  joka  oli  Stefanuksen  kanssa,  niin  he turvautuivat  samoihin  keinoihin  kuin  tekivät  Jeesusta  vastaan  hyökätessään :  Haettiin  ja tuotiin  esiin  maksettuja  vääriä todistajia  ja  syytettiin  pilkasta  temppeliä ja  lakia  vastaan. 

Apostolien  tekojen  6.  luvun viimeisessä  jakeessa  sanotaan  :

’ 15. Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot. ’

Tämä  mainintahan  selvästi  merkitsee,   että  Jumala jo siinä vaiheessa  täytti  Stefanuksen  Pyhällä Hengellä ja  ylimaallinen  Jumalan taivaan  kirkkaus  jo  alkoi  heijastua  Stefanuksen   kasvoista !

Suuri  osa  Apostolien  tekojen  7.  luvusta  sitten   kertoo  meille tiedoksi,  millaisia  sanoja  Jumalan  Henki  tuossa  tilanteessa  antoi  Suuren Neuvoston  jäsenten  kuultaviksi.

Huomattava  osa tuosta  puheesta,  jota  en tässä  nyt aivan kokonaan  siteeraa,  käsittelee  sitä,  miten  Jumala  armossaan  eri  tavoin eri aikoina  ilmestyi juutalaisten  esi-isille,  mutta  hyvin  monin  tavoin  nuo  esi-isät  ja menneet sukupolvet   olivat  Jumalalle  uskottomia.  Jumala  kuitenkin  armossaan  yhä  uudelleen  ja uudelleen  puhui  heille  tavalla  ja toisella.

Tuo  kaikki  oli  tarkoitettu  Suuren Neuvoston  jäsenille  nuhteeksi ja varoitukseksi,   etteivät he tekisi  samankaltaisia  tekoja  !  

Myös  Pietari  puhui ensimmäisenä  helluntapäivänä  suunnilleen samoja  asioita,  mutta se tapahtui kaikelle  kansalle.  Tässä, Suuressa Neuvostossa,     olivat koolla  ilmeisesti  aika  tarkkaan  juuri ne  miehet,  jotka olivat  olleet  myös  Jeesusta  tuomitsemassa.  Heille  oli  juuri nyt vielä tämä etsikkohetki.

STEFANUKSEN  PUHE  PITKÄLLE  KOSKETTI  JUUTALAISTEN  ISIEN  JUMALANPALVELUSTA

Koska  Stefanusta syytettiin  puhumisesta mm.  temppeliä  ja  lakia  vastaan,  niin  Jumalan Henki  taitavasti ohjasi hänen  sanansa  koskettelemaan  juutalaisten  isien  eli  aikaisempien  sukupolvien  historiaa.   Samalla  siihen  asiaan  liittyi  viittaus  sellaiseen asiaan,   että  läsnä olevien  juutalaisten johtomiesten tulisi  tarkastella  omaa kohtaansa,  onko  se yhtään  parempi kuin noiden esi-isien !

Tuon  aihepiirin  kohdalla  Stefanus mainitsee mm.  erämaassa tehdyn kultaisen vasikan ynnä muita tilanteita,  missä Jumalan tahto oli rikottu.  Mainitaan  myös  kuningas  Daavid,  joka  myös  tosin  rikkoi  Jumlan tahtoa,   mutta   hänen  kohtansa  oli  erilainen.   Daavid nimittäin turvautui  kuitenkin  Jumalan  armoon.   Se  näkyy  esim.  Psalmeissa  erityisen  selvästi.

Otan  seuraavaksi  lainauksen  jakeista  Ap.t.  6.46 – 50,  mikä kohta  lähtee  liikkeelle  juuri tuosta  armosta  Daavidin  kohdalla.   Siinä olisi  ollut  esimerkillistä  toimintamallia  myös  nyt  paikalla olevan Suuren neuvoston  jäsenille -   siis  pyytää  Jumalan  armoa.

Luemme  jakeet 46-50 :

” 46. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.

47. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.

48. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:

49. 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?

50. Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?' ”

Stefanuksen  puheeseen   tulee nyt nopeasti  Jumalan Hengen  vaikuttama voimakas  loppuveto.  Jakeissa  Ap. t.  7.51  -  53  sanotaan  nämä  Luukkaan  meille  välittämät  terävät  sanat :

” 51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.

52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,

53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet." 

Erittäin  tärkeä oli  tuossa loppuvedossa  juuri  tämä,   että  Stefanus  viittasi  Jeesuksen  surmaamiseen.  

Myös  Pietari  oli  siihen  puuttunut suuressa  ensimmäisen helluntaipäivän puheessaan  Ap.t.  2.36 –jakeessa :

” 36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." 

Silloin  -  helluntaipäivänä  -   saarnan  kuulleesta  kansasta  sanottiin,   että  he saivat  piston sydämeensä  ja  kysyivät  :   ’Miehet,  veljet,  mitä meidän pitää tekemän ?’    Ja  vastaukseksi  he  saivat :   ’TEHKÄÄ  PARANNUS’.

Ja silloin  suuri joukko  parannuksessa  kääntyi  Jumalan puoleen.  Siinä todellakin olisi ollut toimintamallia  Suurelle Neuvostolle.  Mutta se ei kelvannut.

Vaan,   nyt toistan sen,  mitä  Stefanus  viimeisinä  sanoinaan  puheessaan  totesi  tuolle  Suurelle  Neuvostolle :

Jakeet 7.51 – 53  : 

” 51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.

52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,

53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

Se oli  peittelemätön  totuus,  mutta  sitä  eivät   Suuren Nuvoston  jäsenet  enää  kestäneet,   vaan  54.  jakeessa  sanotaan :

” 54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. ”

Heidän  sydämeensä  asti  meni  tämä  puhe – aivan niin kuin Pietarinkin puhe oli kuulijoihin  mennyt -  mutta   nämä  tekivät   saman  virheen  kuin    Kain  aikojen  alussa.  Häntäkin  Jumala  varoitti  siitä,   että paha väijyy sydämen ovella,  mutta  ’hallitse  sinä sitä’.  Kain   ei  sitten  hallinnut  sydämeensä noussutta  vihan  voimaa,  vaan surmasi  veljensä !

Nuo  Suuren   Neuvoston jäsenet  eivät enää myöskään hallinneet  eikä  hillinneet  sitä  vihan  voimaa,  joka  heidän   sydämensä  nyt  täytti.

STEFANUS  JO  TUOSSA  VAIHEESSA  SIIRTYI  NÄKEMÄÄN  TAIVAALLISTA  NÄKYÄ

Ap. t.  7.55- 56  -jakeissa  asiasta sanotaan :

” 55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella

56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella." 

Ajatelkaa,  Jumalan Poika oli  jo kunnioituksesta  noussut  seisomaan,  kun  Hänen  uskollinen  todistajansa  maan päällä  oli  vihollisten  edessä  ratkaisevassa  taistelun  hetkessä.

Mekin saamme olla aivan  varmoja  siitä,  mitä  on kirjoitettuna  Psalmin  23.  jakeissa  4 – 5  : 

” 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. ”

Vaikka  siis mekin  nykyajan  uskovat  vielä joutuisimme  samanlaisiin  tilanteisiin  täällä  maan päällä,  Kuoleman  varjon laaksossa,   niin  ei meidänkään tarvitse  mitään pelätä.   Meidän Herramme  seuraa hyvin tarkoin  meidänkin vaiheitamme.

KUVAUS  STEFANUKSEN  VIIMEISISTÄ  HETKISTÄ

Apostolien  Tekojen  7. luvun  jakeissa 57 – 60  kerrotaan  hienolla  tavalla  tämän  ensimmäisen  marttyyrin,  veritodistajan,  viimeiset  hetket :

” 57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä

58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"

60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. ”

LOPPUTOTEAMUSTA

Mielestäni  tässä  ei lopultakaan  olleet  vastakkain  juutalaisten  Suuri  Neuvosto ja  vasta syntynyt kristillinen  seurakunta.  Asiaa on katsottava  syvemmin.   Paavali on  Efesolaiskirjeen  loppuosassa  todennut,   että ’meillä  ei ole  taistelu  lihaa ja verta  vastaan,  pimeyden henkiolentoja vastaan.’

Jumalan  seurakunnan  historiassa on ollut – ja tulee loppuun  saakka  olemaan -  vaiheita,  jolloin  Jumalan  täytyy  antaa  tämän  hengellisen  taistelun  kärjistyä  esim. tuollaisella  tavalla,  kuin mitä nyt olemme  tässä  tarkastelleet.  Se  taistelu on ennen kaikkea  näkymättömien henkivaltojen ja –voimien  välillä.   Se taistelu loppuu  vasta,  kun kirjoitukset ovat loppuun asti täyttyneet !

Erikseen tehdyillä tutkisteluilla  on sitten  käsitelty  niitä  seurauksia,  joita  Stefanuksen  surmaaminen  aiheutti  alkuseurakunnan  vaiheisiin.  Niihin palaamme – jos Herra suo -  myöhemmin.

Saakoon Jumala jäädä puhuttelemaan ja siunaamaan kaikkia,  jotka tämän  tekstin  kuulevat tai lukevat !   Aamen ! 

Carlos

MITEN  JEESUKSEN  JULKINEN  TOIMINTA  ALKOI

JEESUS  KRISTUS ON  JUMALAN  POIKA

YLEISTÄ

Koen  tarpeelliseksi  porautua  otsikon   mainitsemaan  asiaan,  josta en  ole selvillä,  onko  siitä  jotakin  laajempaa  pohdintaa esitetty.  Jo heti tästä  alkuvaiheesta  alkaen on  nimenomaan olennainen  asia,  että todistetaan  siitä,  että  JEESUS KRISTUS  ON  JUMALAN POIKA.

Sitä meidän  tulee julistaa ennen muuta sen takia,   että  maailmaamme – jopa omaan maaosaammekin  -  on leviämässä  voimakas  uskonto  Lähi-Idän suunnalta,  joka  opettaa  juuri   sellaista väitettä,   että  Jeesus ei olisi  Jumalan Poika,  koska  heidän mielestään  Jumalalla ei voi olla poikaa. 

ASIAN  LIIKKEELLE  LÄHTÖ 

Alkukohtana   otan  tässä  esille  evankelista  Matteuksen   3.  luvun   jakeen 13,  jossa  sanotaan :

’ 13. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. ’

Sana  ’Silloin’   on  tässä se tärkeä  alkukohta.  Jumala oli edeltä lähettänyt  saapuvan Messias-kuninkaan airueena  Johannes Kastajan.   Hänen  kohdastaan  on erillisillä  asiakirjoilla  jo esitetty  laajempia  tutkisteluja.

Tässä yhteydessä haluan  kuitenkin  vielä todeta sen,   että  jo  Johannes Kastajankin  esiintyminen  kaikilta osiltaan  oli  sen kaltaista,   että  siinä  kävi  ilmi  Suvereenin  Jumalan  itsenäinen  valta.  Ihmiset ja heidän  hallitsijansa  eivät  mitenkään  arvostaneet  Johannes  Kastajaa  eikä  häntä  muuutoinkaan  kuinkaan  voitu liittää  ihmisten  yhteiskuntaan.  Mutta  Suvereeni  Jumala  ei  perusta  valtakuntaansa  ihmiisiin !

HÄN TOIMI  YKSINOMAAN  JUMALAN  PROFEETTANA JA LÄHETTILÄÄNÄ. 

Sama  tulee  - tietyin tavoin  -  kertomuksen  edetessä  käymään  esille  myös  Jeesuksen toiminnasta. 

Mutta,  nyt  siis   Jeesuksen  liikkeelle lähtö  julkiseen  toimintaansa  tapahtui  juuri  tässä.  Tai oikeastaan,  vielä  tämä,  mitä tapahtui   Jordanilla,  ja  vielä  5.  luvun alun mukaan  erämaassa,  nekin olivat  Jeesuksella  Hänen  toimintaansa  liittyviä  alkuvalmisteluja.

LYHYT  LUETTELO  ALKUVAIHEEN  TAPAHTUMISTA

• Johannes Kastajan kohtaaminen   

• Kaste  ja todistus Johannekselta

• Pyhän  Hengen  sekä  Taivaallisen Isän  todistus

• vihollisen  kohtaaminen ja voittaminen

• sittemmin  tapahtui  kohtaaminen  ihmisten  kanssa.   Ihmisiä oli  kahdenlaisia :  toiset  ottivat Hänet vastaan ja toiset eivät.

JOHANNES  KASTAJAN  KOHTAAMINEN

Matt.  3.14 – 14 :

’ 14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"

15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle. ’

Jeesuksen  kohtaamiseen  Johannes  Kastajan  kanssa  ja   kasteeseen  saamme  lisäselvitystä  Johanneksen  evankeliumin 1.  luvun  jakeista  26 – 34 :

’ 26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.

27. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."

28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.

29. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

30. Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.'

31. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."

32. Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.

33. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.'

34. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."

Juuri  nämä olivat  olennaista :   Se että Johannes Kastaja oli  tullut  sitä varten,  että  Herra  Jeesus tulisi  julki Israelille,  ja toiseksi  se,   että  hän näki ja todisti,   että  TÄMÄ ON  JUMALAN  POIKA

KASTE  JOHANNEKSELTA

Tuossa  Matt. 3.15 –jakeessa  erityisesti   käy ilmi se periaate,  minkä  Johannes   Kastaja  sanoi :   Vesikaste merkitsi   sitä,   että  sillä   täytetään  kaikkea  vanhurskautta.   Se on maailman sekä myös vihollisen  edessä ulkonainen merkki  vihkiytymisestä  Jumalan palvelijaksi.

PYHÄN  HENGEN   SEKÄ  TAIVAALLISEN  ISÄN  TODISTUS 

Matt.  3.16 – 17  :

’ 16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

17. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

Kuten   em.  Raamatun kohdassa  käy selville,   niin  Taivaallisen Isän  edessä  tämä  kastetapahtuma oli  niin  merkittävä  asia,   että   siinä  tapahtui  kaksi  tärkeätä  seikkaa :

Ensinnäkin  tuli  Jumalan  Hengen  todistus  siten,   että  JUMLAN HENKI  LASKEUTUI  ALAS  JA  NIIN KUIN   KYYHKYNEN  LASKEUTUI  HERRAN  JEESUKSEN  PÄÄLLE.

Uskon,  että  juuri siinä   Herra Jeesus  varsinaisesti  sai   Jumalan Hengen   erityisvoitelun  Messias- tehtäväänsä.

JA  17. JAKEEN  MUKAAN  TAIVAALLINEN  ISÄ MYÖS  TUOSSA TILANTEESSA  ÄÄNEEN  LAUSUI  TUNNUSTAVAN  SANANSA :   ”Tämä on minun  rakas Poikani,  johon minä olen mielistynyt” !

SIINÄ  SITEN ERITYISESTI   TULI  VAHVISTETUKSI,  ETTÄ  JEESUS  ON  JUMALAN  POIKA !

Seuraavana  vaiheena sitten,   ennen kuin  Jeesus  saattoi aloittaa julkisen toimintansa,  oli  vielä  tapahduttava :

KOHTAAMINEN  VIHOLLISEN  KANSSA  JA HÄNEN  VOITTAMISENSA

Tästä  asiasta  alkaa  puhua  erityisesti  Matteuksen  evankeliumin  4. luku -  ensin jakeet   4.1-2 :

” 1. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

2. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ”

Voinemme olla sitäkin  mieltä,   että  tuo suomalainen  sana  ’kiusaus’ ’kiusata’   aivan  primaaristi  ei vastaisi  asian perimmäistä  teologista  tarkoitusta.   Jaak. 1.13- jakeen   nojalla  katson,   ettei  tässä olisi kyse  ’kiusauksesta’   sellaisessa  mielessä  kuin  missä ihminen voi  olla  -   mielestäni  tässä  oikeammin  voisi  olla  sitä,   että Isä Jumala  salli  Jeesuksen nyt  tuon tuoreen voitelun   ja Isän  tunnustuksen  jälkeen   joutua   koeteltavaksi !

Kaikkiaan vihollinen  näin  sai mahdollisuuden  kolme kertaa  Herralle puhua  tuollaisia  viettelevän  koetuksen  sanoja :

Ensimmäinen  tapahtui   jakeiden  4.3 – 4 mukaan  seuraavasti :

’ 3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."

4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"

Huomattakoon  juuri  tuo,   että  VIHOLLINEN  HETI  ENSIMMÄISENÄ  HALUSI  OTTAA  ESILLE  -  ’JOSSITTELUSSANSA’ :     ’Jos  sinä olet Jumalan Poika’ !

Jeesus  kyllä myöhemmin  teki ihmeen  myös  leivän  kanssa,  mutta  tässä  Hän  -  eikä  ainakaan  vihollisen ehdotuksesta  -  halunnut  sellaista  tarpeetonta  ihmettä tehdä ! 

Niin Hän vastasi  5. Moos. 8. luvun sanoin : 

” "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"

Näin Jeesus  asetti  oikeaan  tärkeysjärjestykseen sen,  että  itse asiassa  hengellinen leipä on tärkeäpää kuin  maallinen.

TOINEN  KOETUS

Kaikki tämähän  tapahtui  näkyjen ja ilmestysten  maailman puolella.  Tämä osoittaa sen,   että  näky sinänäsä voi olla aivan oikea,  mutta  se on katsottava,  kuka  siellä näyssä  oikein  puheenvuoroa käyttää.  Paavalihan totesi  -  tähän liittyen  -  2. Kor. 11.14- jakeessa :

’---   itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. ’

Esimerkkejä  näyistä ja ilmestyksistä,  missä  puolestaan olivat puhumassa Jumalan  puolella olevat  enkelit ja olennot,  löydämme erityisesti   Danielin  kirjasta ja Johanneksen Ilmestyksestä. 

Niin  nyt  selvityksenä

TOISESTA  KOETUKSESTA    luemme  Matt. 4.5 – 6 – jakeissa :

’ 5. Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle

6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'"

Huomattakoon,  että  jälleen  vihollinen  alkaa  ’jossittelemaan’  sillä  asialla,   että  onko Jeesus  Jumalan Poika !

Sitten  vihollisen  tämä  ehdotus  osoittaa ensinnäkin sen,  että saatana kyllä tuntee kirjoituksia,  mutta  käyttää niitä  tarkoituksiinsa  asiayhteydestään  irroitettuina.  Tässä  oli kyseessä myös esitys  show- tyyppisestä  toimesta.  Sellaisia  show-luonteisia  asioita  myös viimeisen  ajan   väärät profeetat tulevat käyttämään,  kuten  useissa kohdin  profetioissa on selvitetty.

Show- luonteiset  asiat  eivät  tapahdu  motiivinaan   tuskassa  olevien  tai  etsivien  pelastusta  tai  apua  haluavien  ihmisten  sielunhoito,  vaan  niissä etsitään  esittäjän  kunniaa, ja sitä kautta  vihdoin  vihollisen  kunniaa.  Asian siitä luonteesta  Jeesus opettaa vaikkapa  Joh. 10.  luvussa puhuessaan  itsestään HYVÄNÄ PAIMENENA ja toisaalta paljastaen sen,  mitä tekevät  väärät  ja  vieraat  palkkapaimenet.

Jeesus   ei  tässäkään  - Matt. 4. luvussa – lähtenyt  tekemään show- esityksiä. 

JEESUKSEN  VASTAUS 

oli   5. Moos. 6.16 mukaan  Matt.  4.7 –jakeessa :

’ 7. Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'

Jeesus  muuten  aina vastaa  viholliselle  kirjoitukseen   viittaamisella !

Voi olla,   että käännöksessä  tarkempana  vastineena  tulisi  käyttää :   ’ÄLÄ  ASETA  KOETUKSELLE HERRAA,  SINUN  JUMALAASI ’.

Käsitän,   että  Jumalaa ei tule  ikäänkuin   ’asettaa  seinää vasten’ -  ns.  ’joko tai’ –ehdotuksilla  tai  -rukouksilla !

KOLMAS  JA   VIIMEINEN   KOETUS

Matt.  4.8 -  11  -jakeesta  luemme :

Voidaan  sanoa,   että tämä ehdotus oli  noista  kolmesta  häpeämättömin.  Jumalan Pojanko -  joka  tiesi  vielä kerran  saavansa  Isän kanssa  kaiken  vallan  taivaassa  ja  maan päällä (vrt.  Matt.  28.18),  olisi  pitänyt  kumartaa  tuota luotua  henkiolentoa !

’ 8. Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston

9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua."

10. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'"

11. Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta. ’

Luukkaan evankeliumin  4. luvun  jakeissa  5 – 8  asia  on sanottu  hieman  eri sanoin  ja  hieman laajemmin :

’ 4. Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.'"

5. Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat

6. ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.

7. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun."

8. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman.'"

Erityisesti  tuota  6. jaetta  tulee meidän nyt tässä  hieman  tarkemmin  tutkistella.  Vihollinen  puhui  tässä  faktaa.  Käsitän  siten,   että  kaukana  muinaisuudessa,  kun  korkea enkeliruhtinas (Lucifer)  oli  langennut kapinaansa (vrt.  Jes. 14.12-16  ja  Hes.  28.11 – 15 jne.),  niin Jumala  syöksi  hänet joukkoineen  maan  piiriin ja  samalla  asetti  tietyn määräajan.   Niissä puitteissa vihollinen  toimii  nyt  ja  esim.  1. Joh.   5.19 –jakeessa  sanotaan  tämä  seikka  tosiasiana :

’---  ja koko maailma on pahan vallassa. ’  

Historiaa  tuntevat  tietävät,  että  näin on  vihollinen  antanut  aikojen kuluessa  suuren  vallan  tietyille  ihmisille  -  MÄÄRÄAJAKSI –

ja  huomattakoon,   että  Jumalan  sallimuksesta  se on ollut  -  tiettyinä  aikoina  -  tuomioiden toteuttamiseksi.

VIIMEISELLÄ  AJALLA

tulee  jälleen niin tapahtumaan.  Luemmehan  Ilm.  17.12 –jakeessa näin :

’ 12. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. ’

Sitä hetkeä vihollinen  janoaa  ja  hän tulee  -  edelleenkin vain Jumalan  sallimissa  puitteissa  - toteuttamaan   maan päällä  käytännössä siten kuin Ilm. 13. luvussa  llähemmin  on selvitetty.   Se aika on nyt hyvin lähellä !

Meillekin  kuuluu  ottaa huomioon tämä,  mitä Jeesus  sanoi Matt.  4.10-  jakeessa sanotaan :

’ 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'"

Tässä  siis  muutamia  piirteitä  siitä,  mitä   erilaisia  vaiheita oli  Jeesuksen julkisen  toiminnan  alussa !

LOPPUTOTEAMUKSENA  JA  YHTEENVEDONOMAISESTI

Fil.  2.5 – 11 :

’ 5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. ’

Näin  meidänkin on turvallista,  oikein ja kohtuullista  palvella  Herraa  Jeesusta,   joka  viimeisenä  tulee  ’seisomaan multien päällä’ (Job.  19.25).

Olemme  Voittajan  puolella – vaikka  pahan vallat maailmassa  ajoittain nousevat maailmassa ja hyökyaallon tavoin  tavoittavat  suuren määrän ihmisiä.

Mutta  sen,  joka  haluaa periä  ijankaikkisen elämän,  tulee  turvautua  Herran Jeesuksen  Kristuksen,  JUMALAN POJAN  hankkimaan lunastukseen ja sovitukseen ja sitä  kautta saatavaan  armoon  ja  syntien  anteeksi saamiseen !    Aamen !

Anders

JEESUKSEN  ERÄS  VIERAILU  SYNAGOOGASSA  JA  SEN  SEURAUKSET

Luukkaan evankeliumin 13. luvun jakeissa  10  – 17  luemme :’ 10. Ja hän oli opettamassa eräässä synagoogassa sapattina.11. Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

12. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", 13. ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.

14. Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä." 15. Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?

16. Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" 17. Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki. ’

Varsinkin  toimintansa alkuvaiheissa  Jeesus  varsin usein  meni  kansansa jumalanpalvelushuoneisiin,  synagoogiin,  ja  opetti  siellä.    Tuossa nimeltä mainitsemattomalla paikkakunalla  tuollaiseen  synagoogakokoukseen  oli  myös  saapunut  eräs  nainen,  josta  teksti  sanoo,   että  ’hänessä  oli ollut  heikkouden  henki  18  vuotta ja hän oli koukistunut   ja täydelleen kykemätön oikaisemaan itseään’.  Raamatun  sanonnan kuvaus  on meille aivan riittävä.   Meidän  lääketieteellinen tietomme  ei riitä  määrittämään,  minkä laatuinen  jäykistävä halvaus oli kyseessä.

Luulen  jossakin  saarnassa  kuulleeni sanotuksi,  että kyseessä  olisi  ollut  tuon naisen  entiseen elämän tapaan liittyneen  sairauden  jälkitila.   Joka tapauksessa  sen kaltaisten  täytyi  tuossa  jumalapalvelusmuodossa  asettua  erikseen  naisten  puolelle ja sielläkin  aivan  huoneen  takaosaan.   Nuo  omaa hurskauttaan pönkittävät  juutalaiset  eivät  osanneet  arvata,  mitä tapahtuisi,  kun Jeesuksen  kaikkinäkevä silmä  huomasi   tuon sinne saapuneen  kurjan  sairaan. 

Hieman aikaa opetettuaan Jeesus  kutsui  tuon naisen  luoksensa sinne  etuosaan,  miesten  keskelle.   Nuo  synagoogan  toimintaa  hallitsevat  miehet  alkoivat  nyt  yhä enemmän kauhistua,  kun Jeesus  vielä  sanoi naiselle :   ’Nainen,  sinä olet päässyt heikkoudestasi’.

Ja vielä  laittoi  kätensä  hänen päälleen.

Ja  nainen heti  oikaisi  nainen  itsensä ja ylisti  Jumalaa.

HERRA  JEESUS  TOIMII  OMAN  OHJELMANSA  MUKAAN

Silloin,  kun  Jeesus  suoritti (Luukkaan 4. luku)  ensiesiintymisensä  Nasaretin synagoogassa,  niin Hän  luki profeetta  Jesajan  kirjasta  seuraavan  otteen :

’ 16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. 17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: 18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, 19. saarnaamaan Herran otollista vuotta."     (Luukas  4.16-19).

Tässä  oli Jeesuksen  toimintaohjelma  määritettynä  hyvin selkeästi :   JULISTAA  EVANKELIUMIA  ELI   ILOSANOMAA   HENGESSÄÄN  KÖYHILLE,   SAARNATA  SYNNIN VANGITSEMILLE  VAPAUTUSTA  SEKÄ   SOKEILLE  NÄKÖNSÄ  SAAMISTA  JA  PÄÄSTÄÄ  SORRETUT  VAPAUTEEN.

Niinpä  nyt tuokin  nainen  siinä  synagoogassa  sai kokea,   että  Jeesus todellakin  tahtoi, ja myös kykeni,  auttamaan  hänen kaltaisiaan.   Jeesuksen  todellisena  ja alkuperäisenä tarkoituksena  siis  oli  -  ja edelleenkin on -  auttaa  hädässä olevia ja  kurjia  ja sairaita,  jotka  sitä Häneltä  tahtovat  pyytää.   Mutta  sellainen oli vierasta  tuollaisenkin   synagoogaseremonioita  noudattavan  jumlapalvelussysteemin kannalta.

Tämän laatuinen  Jeesuksen  toiminta oli jotakin  aivan muuta kuin,  mihin olivat tottuneet  nuo uskonnolliset   johtajat.  Jeesuksen  teot  aivan kuin  särkivät  heidän kuvionsa. 

SYNAGOOGAN  ESIMIEHEN  PUHEEN  TARKASTELUA

Synagoogan   esimies  ei  alkanut  Jeesusta suoraan  neuvomaan,  vaan  kääntyi  ikään kuin  puhumaan  tuossa  kokouksessa olevalle  kansalle :

’---  "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä."

Eikö olekin jotenkin  kummallista,   ettei  tuolle  synagoogan johtajalle  merkinnyt mitään se,   että  yksi  kurja,  sairauden runtelema ihminen oli saanut avun ?   Synagoogan  esimies  alkoi puhumaan  sapattisäännöksestä.   Puheellaan  hän  tahtoi  sanoa,  että olisi sapattisäännösten  vastaista  se,   että ihmiset  silloin pyytävät  parantumista  Jeesukselta  ja  -  tietenkin -  hän  sen puheensa  kautta  tahtoi  tehdä  selväksi,   että  hän nyt itse asiassa  syytti  Jeesusta  sapatin  rikkomisesta,   kun Hän paransi  myös näin sapatinpäivänä !

Tässä  tapahtumassa  jotenkin selvästi  tulee  esille  se,   että tuollainen  muodollinen  uskonnollisuus  näkyy aina  helposti joutuvan ristiriitaan  sen kanssa,  mitä   ELÄVÄ JEESUS  KRISTUS  OMAN  VALTANSA  NOJALLA  TAHTOO  TEHDÄ  IHMISILLE.

Tässähän tapahtui  ilmeinen  ihme    -  vieläpä  kaikkien  nähden !   Sekään ei siis  mitenkään  vaikuttanut  tuon  synagoogajohtajan  ajattelutapaan,   ETTÄ KYSEESSÄ  OLI  JUMALAN   VOIMAN   SELVÄ  ILMENEMINEN  -  SIIS  ILMEINEN  IHME !

Samankaltaisen kummallisuuden  näemme  Apostolien Tekojen  kirjassa,  4. luvun  jakeissa  16  -  20,  kun  Pietarin ja Johanneksen  rukouksen kautta oli  parantunut mies,  joka  oli ollut rampa syntymästään  saakka.   Noissa  jakeissahan  luemme :

’ 16. ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. 17. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle." 18. Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. 19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; 20. mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."  ’

Siis,   vaikka  he  jopa joutuivat  myöntämään,    että  ilmeinen  ihme on  tapahtunut,   niin  kuitenkin  piti  vastustaa  noita  Jeesuksen  julistajia.

Ja samoin  myös nyt  Jeesusta  itseään  piti  vastustaa  tuossa  tekstimme  mainitsemassa   synagoogassa.

JEESUKSEN  VASTAUS  SYNAGOOGAN  ESIMIEHELLE

Vaikka  synagogan esimies  ei  siis ollut suoraan  Jeesukselle  puhunutkaan,  niin  Jeesus  kuitenkin  vastasi  hänelle  suoraan, ja  kaiken  kansan  kuullen  (jakeet  Luuk 13.15-16)  :’ 15. Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? 16. Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" 

Jeesus  ei puheissaan  turhia  kaunistellut tai sievistellyt,  vaan  sanoi  noidenkin  uskonnollisten  johtajien luonteen  aivan  ymmärrettävällä  kielellä   kaikelle  kansalle.

Suomenkielinen  sana  ’ulkokullattu’   sekin on  hieman  kaunisteleva.   Oikeampi  nimisana  tuossa puhuttelussa  käsittääkseni olisi sanoa : ’te  teeskentelijät’ !

Tuo  loppuosa  Jeesuksen  lausunnosta   itse asiassa  merkitsi,   että  ONHAN  SE NYT  AIVAN TERVEEN JÄRJEN  MUKAISTA,  ETTÄ  JOKAINEN,   JOLLA ON  KOTIELÄIMIÄ  ANTAA  NIILLEKIN   JOKAPÄIVÄISEN  RUO’AN JA JUOMAN   -  VAIKKAPA SAPATIN  PÄIVÄNÄ TAI  SUNNUNTAIPÄIVÄNÄKIN.  

Ja terveen  järjen  käyttäminen  näissä  asioissa  sentään  on  sallittua !   Ja  ihminen  kuitenkin  -  myös kaikessa  kärsimyksessään  -  on vielä  tärkeämpi  kuin  jokin härkä  tai aasi !

Kun  Jeesuksella oli valta  päästää tuo suuria  kärsimyksiä  kokenut  nainen  vaivoistaan,  niin  Hän sen  myös  teki,  vaikkakin  silloin sattui  olemaan  juuri sapatinpäivä,  jolloin juutalaisilta oli kaikkinainen  työnteko  kielletty. 

Mutta  Jeesus  siis  näin ollen joutui  julkisesti uhmaamaan  silloista  uskonnollista  järjestelmää.   Samoin  ovat  usein  samaan ristiriitaan  joutuneet  Hänen  seuraajansa,  apostolit ja  muut  aikojen  saatossa.

KANSALLA  OLI   KUITENKIN   TÄSSÄKIN  ASIASSA  TERVE  OIKEUSTAJU

Tekstimme  viimeinen  jae   (Luuk.  13.17)  kuului  näin : ’ 17. Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki.  ’

Kaikki  läsnäoleva   kansa  ymmärsi  asian  aivan terveesti ja  he iloitsivat  siitä,  mitä  Jeesus  teki.    Niin  tänäkin päivänä  Jeesus  tahtoisi omiensa  kautta  tehdä  tehdä  sellaisia  tekoja,  joista  voitaisiin  aidosti iloita.

Mutta  vastustajat  joutuivat  häpeämään  väärää  asennettaan  ja mieltään,  joka oli noin kaikille paljastunut.

Vielä nytkin  Herra  Jeesus tahtoisi  armahtaa ja parantaa – myös niitä,  joille  ihmiset sen  kaikkein  vähimmin soisivat.

LÄHETYSKÄSKY  KUULUU MYÖS MEILLE

Noudattakaamme  mekin puolestamme   esim.  sitä Herramme  Jeesuksen Kristuksen  lähetyskäskyä,  joka on kirjoitettuna  Markuksen  evankeliumin  16. luvun  jakeissa  15 – 18 :

’ 15. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, 18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. ’  Aamen ! 

Carlos

HERRAN   SANA  TULI   JOONALLE

Profeetta Joonan kirjan  1.  luvun  jakeissa 1-2  luemme :

” 1.   Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2. "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen." ”

Kaikkivaltias,  Kaikkinäkevä Jumala  katsoo  kaikkea maata.  Luemmehan Psalmin 33  jakeissa 13 – 15  seuraavasti :

” 13. Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; 14. asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, 15. hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. ”

Suurin osa ihmiskunnasta ei tuota tosiasiaa  kylläkään ota huomioon,  vaan  antavat  vastustajan  (joka on perkele eli saatana -  Ilm.  12.9 )  itseään kuljettaa  omassa talutusnuorassaan.

Tekstimme kohdassa, sellaisessa tapauksessa, Jumala  lähetti  Sanansa  Joonalle, Amittain pojalle.

Joona eli  Israelin kuninkaan, Jerobeam II:n ajalla (782-753 e. Kr.),  jolloin Niineve oli Assyria-nimisen suurvallan pääkaupunki.

Näyttää siltä,  että Herran Sana – silloin kuin se on Jumalalta tuleva aito profetia – lopulta tuleekin  varsin yllättäen.  Kuitenkin on totta myös se,  että Jumala ei puhu kenelle  tahansa,  vaan  sellaisille  sydämille,  jotka Häntä palvelevat ja kunnioittavat. Joonakin varmasti on  ollut mies,  joka oli Jumalan kanssa tuttava, Hänelle  puhui ja Häntä palveli.

Profeetallisen sanan ilmestymisestä on Raamatussa monia esimerkkejä.  Yksi selvimmistä ja mielenkiintoisimmista on 1. Samuelin kirjan 3. luvussa.  Siinä on kertomus siitä, miten Samuel sai profeetan kutsumuksensa.  Samoin monien profeetta-kirjojen alussa – kuten Jeremialla – voi olla tästä asiasta lisäselvitystä.

Profeetallinen ilmestys  siis hyvin monesti  tulee aivan yllättäen – ilman mitään ihmisen ponnistusta, pinnistystä tai ’pumppaamista’.

Pyhän  maan Galileasta kotoisin olevalle Joonalle  tuollainen  käsky merkitsi  monien  viikkojen – ellei kuukausien -  kävelemistä Kaksoisvirran maahan.  Joonan  vastustava  asenne kuitenkin saattoi enemmän johtua siitä pelosta,   että hänet ehkä kivitettäisiin  tuossa jumalattomuudestaan tunnetussa kaupungista.  Mutta Jumalaa tulisi  -  kun Häneltä on tullut todellinen käsky -   kaikesta huolimatta totella !

Mutta niistä seikoista toivon voivani antaa lisäkommenttia vielä hieman myöhemmin – ehkä eri artikkelilla.  Sen sijaan  tässä vaiheessa kiinnitän huomiota  erääseen tärkeään seikkaan :

JUMALA HALLITSEE  MAAILMAA

Jumala kuitenkin  taustalla  hallitsee  maailmaa, vaikka Hän vielä jonkin aikaa sallii pahan voimien  maan päällä toimia.  Tällainen on tilanne ollut  ajan alussa  olleesta  syntiin lankeemuksesta saakka – mistä puhutaan 1. Moos. 3. luvusta.  Silloin Jumala joutui  määräämään maailman  määräaikaiseen  kirouksen tilaan.  Sen  peruslankeemuksen  hedelmiä näemme vielä edelleen jatkuvasti ympärillämme.

Joonankin aikaan  tuo tilanne oli Assyrian pääkaupungissa, sellainen,   että  asiaan alettiin  taivaassa kiinittää erityistä huomiota.  Samankaltaista  sanontaa kuin  tässä Joonan  kirjan  jakeessa  1.2,  käytetään myös  1. Moos. 18.20-22 –jakeissa :

” 20. Niin Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. 21. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää." 22. Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. ’

ERITYISKOMMENTTI

Myös nykyisten kansojen, valtioiden ja ihmisten ei siis tulisi   luulla,  ettei Jumala näe.  Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja kertoo  siitä asiasta,  miten pian käsillä olevassa  lopun ajassa Jumala tulee toimittamaan kansojen tuomiot,  sillä  Jumalan  Kaikkinäkevä silmä on jo edeltä  nähnyt  asiat.  Niistä ilmoitetaan  mm.  Ilm.  9. luvun  jakeissa  20  -  21  seuraavasti :

” 20. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. 21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. ”

Tuossa kohdassa olevassa  tekstissä kiinnitän erityistä huomiota  21. –jakeessa  oleviin seikkoihin ja niistä  mm. sanaan ’velhous’.   Suomen kieleen  olisi – käsitykseni mukaan  tuo  sana  tullut  kääntää  sanalla ’myrkynsekoittaminen’  ( φαρ-μακειων ).  

Eikö nykyajan huomattavimpiin kansojen nuorisoa turmeleviin  seikkoihin kuulu  huumekasvien viljelys,  huumeiden tuotanto ja  kansainvälinen kauppa ?  Tuota sanaa käytetään myös Ilm.  18.23 – ja  22.15 –jakeissa.   On myös huomioarvoista,  että  nyt on jatkuva sotatila  juuri siinä maassa,  joka on maailman suurimpia huumeiden tuottajia.  Eikö se jo kerro siitä,  että Jumalan  tuomiot ovat siellä  jo alkaneet.

Mutta juuri nyt on vielä pelastuksen päivä ja armon aika.  Tehkää siis parannus ja nöyrtykää Jumalan edessä.   Vielä Hän haluaisi armahtaa,  niin kuin teki  tuossa muinaisessa Niiniven kaupungissa  Joonan  saarnan vaikutuksesta.  Vielä Jumala tarjoaa armoaan siinä lunastuksessa ja sovituksessa,  jonka Hän on  valmistanut Poikansa Jeesuksen  Kristuksen  kautta !

Mutta Joonan kohtaan pyydän enemmän  palata myöhemmissä  artikkeleissani.

Willehard 

KULLAN JA HOPEAN KANTAJIA

Raamatussa,  Vanhassa Testamentissa on,  muun ohella,   kaksi  mielenkiintoista  kirjaa,  joita voidaan tarkastella  sekä  historiallisesti  että  myös vertauskuvallisesti,  hengellistäen :  ESRAN JA NEHEMIAN KIRJAT.  Tässä  yhteydessä historialliseen tarkasteluun  otan  otteita vain Esran kirjasta.

Tulen  tässä  lyhyesti pieneltä osin tuomaan  esille  molempia näkökulmia.

HISTORIALLINEN  NÄKÖKULMA

Teol. tri  U. SAARNIVAARA  Selitysraamatussaan  s. 475  erittelee :   ’Esran kirjassa on  kaksi pääosaa: I. Aika Kooreksen julistuksesta v. 537 toisen temppelin vihkimiseen  v. 516.  II. Esran tulo Jerusalemiin ja hänen toimintansa alkupuoli,  aika n. 457-445 eKr :  Luvut 7-10 ---’.

Kyse oli siis  juutalaiskansan paluusta  pakkosiirtolaisuudesta, Baabelista, takaisin  siihen maahan, Israeliin, jonka Jumala oli jo kauan sitten luvannut heidän isilleen siten kuin Raamatussa  tarkemmin  kerrotaan.

Esran kirjan 1. luvun jakeissa 1-11 sanotaan :” 1.  Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: 2. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.

3. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. 4. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin." 5. Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.

6. Ja kaikki, jotka asuivat heidän ympärillään, avustivat heitä hopeakaluilla, kullalla, tavaralla, karjalla ja kalleuksilla kaiken sen lisäksi, mitä annettiin vapaaehtoisina lahjoina. 7. Ja kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin. 8. Ne Koores, Persian kuningas, tuotatti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle.

9. Ja tämä oli niiden luku: kolmekymmentä kultamaljaa, tuhat hopeamaljaa, kaksikymmentä yhdeksän uhriastiaa, 10. kolmekymmentä kultapikaria, niitä arvolta lähinnä neljäsataa kymmenen hopeapikaria, tuhat muuta kalua. 11. Kulta- ja hopeakaluja oli kaikkiaan viisituhatta neljäsataa. Kaikki nämä Sesbassar toi, silloin kun pakkosiirtolaiset tuotiin Baabelista Jerusalemiin. ”

Näin siis oli tullut aika,  jolloin  Jumala huolehti  TEMPPELINSÄ  ASTIOIDEN JA VÄLINEIDEN  TUOMISESTA  TAKAISIN  JERUSALEMIIN  ASETETTAVIKSI  OIKEAAN KÄYTTÖÖNSÄ  JUMALAN TEMPPELISSÄ.

Sieltä ne oli otettu  kuningas Nebukadnessarin  valloitustointen yhteydessä.  Dan. 1.1-2- jakeet. 

Muistettakoon tässä yhteydessä vielä sekin,  miten  tuon  pakkosiirtolaisuuden aikana – joka oli tuomion ja rangaistuksen aikaa  Jumalan kansalle,  sen pääkaupungille Jerusalemille ja temppelille -  oli  vielä  juuri Babylonian  vallan viime hetkinä  nuo Jumalan temppelin  kulta- ja hopea-astiat olivat   irstaan pilkkaajakuninkaan,  Belsassarin,  rienaavassa  käytössä hänen pidoissaan. Dan.  5.1-4.

Siinäkin on esikuva siitä,  miten lopun ajassa  Jumalan vastustaja, antikristus,  tulee hetkeksi  ottamaan pilkkansa kohteeksi  Jumalan ja Hänen palvelijansa,  Ilm. 13.6.

Esran kirjan 7. luvun jakeista 11-23  asia jatkuu mm.  näin : ” 11. Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artahsasta antoi pappi Esralle, kirjanoppineelle, joka oli Herran Israelille antamien käskyjen ja ohjeitten tuntija: 12. "Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. 13. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi, 14. koska kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa ovat lähettäneet sinut tarkastamaan, ovatko olot Juudassa ja Jerusalemissa sinun Jumalasi lain mukaiset, joka on sinun kädessäsi,

15. ja viemään sinne hopean ja kullan, minkä kuningas ja hänen neuvonantajansa ovat antaneet vapaaehtoisena lahjana Israelin Jumalalle, jonka asumus on Jerusalemissa, 16. ja myös kaiken hopean ja kullan, minkä saat koko Baabelin maakunnasta, sekä ne vapaaehtoiset lahjat, jotka kansa ja papit antavat Jumalansa temppeliin Jerusalemiin. 17. Osta siis näillä rahoilla mitä tunnollisimmin härkiä, oinaita ja karitsoita ynnä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja; ja uhraa ne teidän Jumalanne temppelin alttarilla Jerusalemissa.

18. Ja mitä sinä ja sinun veljesi näette hyväksi tehdä hopean ja kullan tähteillä, se tehkää Jumalanne tahdon mukaan. 19. Ne kalut, jotka sinulle annetaan jumalanpalvelusta varten sinun Jumalasi temppelissä, jätä Jerusalemin Jumalan eteen. 20. Ja muut Jumalasi temppelin tarpeet, joita joudut suorittamaan, sinä saat suorittaa kuninkaan aarrekammiosta.

21. Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon: 22. hopeata aina sataan talenttiin, nisuja sataan koor-mittaan, viiniä sataan bat-mittaan, öljyä sataan bat-mittaan saakka, niin myös suoloja ilman määrää. 23. Kaikki, mitä taivaan Jumala käskee, tehtäköön taivaan Jumalan temppelille täsmällisesti, ettei viha kohtaisi kuninkaan ja hänen poikiensa valtakuntaa.  ”

Ja edelleen Esran kuvausta – luku 8, jakeet  24 – 34 :” 24. Ja minä valitsin pappien päämiehistä kaksitoista, nimittäin Seerebjan ja Hasabjan ja heidän kanssaan kymmenen heidän veljistään, 25. ja punnitsin heille hopean ja kullan ja kalut, sen antimen, jonka kuningas ja hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa ja kaikki siellä olevat israelilaiset olivat antaneet meidän Jumalamme temppeliä varten.

26. Minä punnitsin heille käteen hopeata kuusisataa viisikymmentä talenttia sekä hopeakaluja sata talenttia ja kultaa sata talenttia, 27. kaksikymmentä kultapikaria, arvoltaan tuhat dareikkia, sekä kaksi hienoa, kullankiiltävää vaskiastiaa, kallisarvoista kuin kulta. 28. Ja minä sanoin heille: "Te olette pyhitetyt Herralle, ja kalut ovat pyhitetyt; ja hopea ja kulta on vapaaehtoinen lahja Herralle, teidän isienne Jumalalle.

29. Vartioikaa siis niitä ja säilyttäkää ne, kunnes punnitsette ne pappien päämiesten ja leeviläisten ja Israelin perhekunta-päämiesten edessä Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa. 30. Niin papit ja leeviläiset ottivat vastaan punnitun hopean ja kullan ja kalut viedäkseen ne Jerusalemiin, meidän Jumalamme temppeliin. 31. Sitten me lähdimme liikkeelle Ahava-joelta ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä mennäksemme Jerusalemiin. Ja meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.

32. Ja me tulimme Jerusalemiin ja olimme siellä alallamme kolme päivää. 33. Mutta neljäntenä päivänä punnittiin hopea ja kulta ja kalut meidän Jumalamme temppelissä pappi Meremotille, Uurian pojalle, käteen; ja hänen kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, ja heidän kanssansa leeviläiset Joosabad, Jeesuan poika, ja Nooadja, Binnuin poika. 34. Kaikki punnittiin lukumäärän ja painon mukaan, ja koko paino kirjoitettiin silloin muistiin. ”

HENGELLINEN  NÄKÖKULMA

Jumala  lähes  2000 vuotta sitten  lähetti  Poikansa  Jeesuksen Kristuksen  lunastamaan  ja sovittamaan maailman synnit.  Niistä,  jotka  tämän  sanoman  itselleen henkilökohtaisesti  vastaanottavat,  Jumala tekee  palvelijansa,  kuten ymmärrämme esim.  1. Piet.  2.4-10 :” 4. Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, 5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva." 7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"

8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi." Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. 9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

Näin  siis meillä – muihinkin kansoihin kuuluvilla – on tämä sama mahdollisuus tulla  Jumalan  palvelijoiksi,  Hänen  temppelinsä  ’astioiden ja muiden esineiden kantajiksi’,  jotka  olemme  lähteneet  tämän  maailman  keskuudesta  liikkeelle  SUUNTANAMME  TAIVAALLINEN  JERUSALEM,  JUMALAN  PYHÄ KAUPUNKI JA  TEMPPELI.

Sinne  meidän  olisi  määrä kerran  saada  perillä punnittavaksi  ne  ’astiat  ja  esineet’,  jotka  Jumala on ’talentteina’  kullekin  antanut.  Niinhän Herra  sanoi  Luuk.  19.12-13 –jakeissa :” 12. Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. 13. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.'  ”

Sana ’leiviskä’  on  uudemmassa käännöksessä korvattu sanalla ’kultaraha’.  Jotkut  käännökset  saattavat puhua käsitteestä ’talentti’.

KYSYMYS  ON  JUMALAN  MEILLE  ANTAMISTA  ARMOLAHJOISTA JA  PALVELUTEHTÄVISTÄ.

Se oma tehtävä  saattaa tuntua  vähäpätöiseltä,  mutta  ratkaisevaa on,  että  se on Jumalan  antama  ja  että uskollisesti  sen teemme siihen asti,  kunnes  tulee  se viimeinen  punnitus ja mittaus,  missä  Jumalan  edessä  kaikkien  teot  punnitaan ja mitataan.   Voin  vain  rukoilla  sitä,  ettei  minulle  silloin  kerran sanottaisi  niin kuin  profeetta  Daniel joutui  sanomaan  kuningas  Belsassarille  Dan. 5.27 :  ’--- SINUT  ON  VAA’ALLA  PUNNITTU  JA  KÖYKÄISEKSI  HAVAITTU’.

JUMALAN  TALOUDESSA  ON  ERILAISIA  ASTIOITA

2. Timoteuskirjeen  2. luvun  jakeissa  20 – 21  sanotaan :” 20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. 21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. ”

Yleensä kaikkia  asioita  Jumala  tarkastelee suvereenisti aivan  omien  arvosteluperusteiden  mukaan.  Voi  olla  tuossa, että  -  jonkun mielestä  -  kulkee  taivaallista  Jerusalemia  kohden  vaatimaton  kulkija,  jonka  kulunut reppu ja  matkavarusteet  eivät  paljon  ihailua  herätä.  Jumala yksin kuitenkin näkee  syvemmälle,  miten  siellä  vaatimattomassa  repussa  onkin kannettavana  kallisarvoinen  Jumalan  ’kultapikari’  tai  arvokas  esine.

Erämaamatkalla  ESRA  sai  myös  Jumalalta  suojeluksen  matkalle.  Esran  kirjan  8. luvun  jakeessa  31 jo  sanottiin :  ’---Ja meidän  Jumalamme käsi oli meidän päällämme,  ja hän pelasti meidät  vihollisten käsistä ja väijytyksistä  tiellä.’ 

Käsitän siten,  että  matkalaisten  vaatimaton  ulkoasu myös  oli  Jumalan  suurta  viisautta  siinä,  että  päälle päin ei näkynyt,  millaisia  kulta- ja hopeaesineitä  yms.  he tosiasiassa  kukin  repussaan  kantoivat.  Nuo jalometallithan ovat  ominaispainoltaan  painavia,  joten  niitä ei  varmaan  voinut  yksi ihminen  ottaa samaan  reppuun kuin  yhden  tai kaksi  astiaa.

AIKANAAN  KUNKIN  ERÄMAAMATKA  LOPPUU

Sitten  aikanaan  loppui  noidenkin  matkalaisten vaivalloinen  ja raskas erämaataival.  Ja he  pääsivät  perille  toivottuun  kaupunkiin.

Tähän  samaan  asiaan  liittyvän  vertauskuvan on apostoli Paavali  tuonut  esille  2.  Korinttolaiskirjeen  4.  luvun  jakeissa  7 – 18 :” 7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, 9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. 12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, 14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. 15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. 17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, 18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. ”

Niin on meidänkin  määrämaanamme  TAIVAALLINEN,  JUMALAN  IKUINEN  KAUPUNKI.   Niinhän  on  kirjoitettuna  Hebrealaiskirjeen  12. luvun  jakeissa  22-24 :” 22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. ”

TAHDOTHAN  SINÄKIN KERRAN  OLLA  SIINÄ  SUURESSA  JUHLAJOUKOSSA,  joka  kerran on  oleva  Jumalan ja Hänen  valtaistuimensa  edessä,  kuten  on kuvaus  Ilm.  7. luvun  jakeissa 9-17 :” 9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, 10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." 11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,

12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" 13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" 14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. 16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, 17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

SINNE  PYRKIKÄÄMME  MATKAN VAIVOJEN  LÄPI  HERRAN ARMON AVULLA !   Aamen !

Rudolf

UUDISTUKAA

YLEISTÄ: Mielen ja hengen uudistumisesta ei liene  nykyään   kovinkaan  usein puhuttu.  Haluan  asettaa  tähän  näkyville muutamia  Raamatun kohtia  siitä asiasta.

APOSTOLI   PAAVALIN  KEHOITUS  ROOMAN  USKOVILLE

Room.  12.2 :” 2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. ”

Tässä on  itse  asiassa  valinta  kahden  vaihtoehdon välillä.  Sitä merkitsee  lauseiden  välissä oleva  pieni  ’vaan’ – konjunktio.

Ei voi samanaikaisesti mukautua  tämän maailmanajan menon mukaan,  ja  sitten saada Jumalalta mielen  uudistuksen.

Uskon siten,   että  Herra -  kun sitä Häneltä pyydämme – näyttää,  mistä  voisimme  tässä  elämässä  luopua,  jotta  Jumalan  vaikutus ja tahto  saisi meissä enemmän tilaa,  ja Herra pääsisi meidät uudistamaan  Hengessä.

Toinen seikka,  mikä  tuossa  jakeessa on,  liittyy  myös tähän asiaan.  Se on :  Elämämme  ratkaisuissa  -  todellakin – on  mahdollista  etsiä  selvyys  siihen,  ’mikä on Jumalan tahto,  mikä  hyvää ja otollista  ja täydellistä’.

APOSTOLI  PIETARIN  KEHOITUS  VALITUILLE  MUUKALAISILLE  (vrt.  1. Piet. 1.1)

Varsin  keskeistä  asiaa,  joka  liittyy  tämän artikkelin  alkuosassa  sanottuun,  on 1. Piet. 1. luvun  jakeissa 14-21 :” 14. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, 15. vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. 16. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

17. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, 18. tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, 19. vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,

20. hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, 21. jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.  ”

Siinä  jakeessa 15 on jälleen tuo pieni mutta tärkeä  ’vaan’ – konjunktio.

Tässä on vastakkain  asetettu  se,   että mukautuu  himojen mukaan,  ja toisaalta :  ’Tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne  pyhiksi’.

Ja perustelu on  viittaus  ja asian pohjautuminen  KRISTUKSEN  LUNASTUSTYÖHÖN :  Hän on kalliilla  verellään meidät lunastanut  turhasta  isiltä  peritystä  vaelluksestamme !

PAAVALI  SANOI  NÄIN  EFESOLAISILLE

Efesolaiskirjeen  4.  luvun jakeissa  22 - 25 sanotaan :” 22. että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, 23. ja uudistua mielenne hengeltä

24. ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. 25. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. ”

Näin  realistisia  ohjeita  Paavali  antoi  noille Efeson uskoville.   Hän  ei peitellyt  sitä,  että noita  asioita on,  vaan  kehoitti panemaan  pois -  jopa  sellaisiakin  asioita kuin oli  25. jakeen  mukaan !

Ainakin  tässä  on  pitkäksi  aikaa kotiläksyä  nykyisenkin ajan uskoville.     Anders

MIKSI  NASARETILAISET  HÄIRIINTYIVÄT  JEESUKSEN  PUHEESTA  ?

Näin todellakin kävi.   Varmaankin  samasta  syystä  kuin  Apostolien  tekojen  kertomuksessa  Paavalista  ja  Silas  saivat niskaansa  samankaltaisen  syytöksen (Ap. t.  16.20).

Mutta  katsokaamme  ensin  tuota  tapausta  Nasaretissa.  Avaamme   Luukkaan  evankeliumin  4.  luvun  ja luemme  siitä  jakeet   16 – 30 :” 16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. 17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: 18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,

19. saarnaamaan Herran otollista vuotta." 20. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. 21. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."

22. Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" 23. Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.'" 24. Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.

25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, 26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. 27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."

28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen 29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. 30. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.  ”

ESIPUHETTA

Jeesus  oli ollut  jonkin  ajan  muualla  -  prof.  Saarisalo antaa ymmärtää,  että   Hän oli  Qumran’in luostariyhteisössä  ja siellä opiskellut  ja  palvellut  Jumalaa.  Nyt Hän saapui  kasvatuskaupunkiinsa.  Hän  oli  jo  siihen mennessäkin  esiintynyt  rabbina,  opettajana, mm.  Kapernaumissa (jae 4.23).

Nyt Hän siis tapansa  mukaan meni sapatinpäivänä  synagoogaan  ja  nousi  lukemaan.

Hän  nyt luki  Jesajan  kirjasta.   Kaikki  näytti  menevän  hyvin.  Kiinnostuneina  Nasaretin  asukkaat  katselevat  Jeesuksen  opetusta – jopa  ihmettelivät  niitä  armon  sanoja,  jotka Hänen  suustansa  lähtivät.

NASARETILAISILLA  OLI  JOITAKIN  OMIA  ODOTUKSIA

Varmaankin  nasaretilaiset  odottivat,  että  tämäkin  rabbi  esiintyisi  suunilleen samalla  tavoin kuin  muutkin heidän kirjanoppineensa. 

MUTTA  JEESUS  ONKIN  ERILAINEN

Sehän ilmenee  myös vaikkapa  Matt.  7.28-29 –jakeissa :” 28. Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, 29. sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa. ”

JEESUS  TIESI  NASARETILAISTEN  AJATUKSET  JO KAUKAA

Ensimmäiseksi  Hän  23.-24.  jakeissa  puuttui  siihen asiaan,  että  nasaretilaisilla  selvästi oli epäusko  sydämessään.  He jo siellä penkissä  alkoivat  kuiskimaan : ’Eikö  tämä ole  se Joosefin poika?’

Sitten  Jeesus  sanoi ääneen  sen,  mitä nasaretilaiset ajattelivat  ’ 23. Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.'"

Toisin  sanoen :  Näytä  nyt meille  ensin jokin ihme -  sitten me uskomme !

Sitten  vielä  Jeesus  muistutti  sellaisesta  sananlaskusta,  että ’ei kukaan profeetta  ole otollinen kotikaupungissaan’.  (Jae 4.24).

JEESUS  ESITTI  KAKSI  ESIMERKKIÄ

Jeesus  esitti  kaksi  esimerkkiä  siitä,  että  joillakin ulkomaalaisilla  olikin  Jumalan  edessä otollisempi usko kuin aikansa  juutalaisilla.

Ensimmäinen  esimerkki :

Jakeet  Luuk.  4.25-26 :” 25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, 26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.  ”

Jeesus  tahtoi  tällä  esimerkillä  -  itse  asiassa  -  sanoa,  että  SAMASTA  SYYSTÄ,  epäjumalien  palvonnan  ja  epäuskon  takia,  oli  taivas suljettuna.   Jumalan neuvopäätöksellä  ei tullut  sadetta ja  sen  asian  Herra oli  laittanut  profeetta  Elian  sanomaan.  Mutta sitä ei uskottu,  vaan  jumalattoman  kuninkaan  Aahabin ja hänen  pakanallisen vaimonsa  Iisebelin  vietteleminä  olivat  silloiset  israelilaiset  luopuneet  Herran palvelemisesta. 

Ja nyt Jeesus  itse asiassa  vihjaa  siitä,  että  Nasaretissa  nuo ihmiset  olivat  sydämissään  aivan  samanlaisia  kuin  israelilaiset  Eliaan  aikana.

Toinen esimerkki :

Jakeet  Luuk.  4.27  :” 27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."

Tämä  toinen  esimerkki  siis   antaa ymmärtää,  että  syyrilainen  sotapäällikkökin  oli uskossaan Jumalan edessä  otollisempi.  Hänhän  oli uskonut  Israelin  Jumalaan  pienen  palvelustytön   kertomuksen  perusteella.

TILANNE  KÄRJISTYI

Tilanne  Nasaretissa kärjistyi  siten  kuin luemme  Luuk.  4.28-30 :” 28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen 29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. 30. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. ”

Nasaretilaiset  eivät  siis  ottaneet  Jeesuksen  puhetta  vastaan.  Hänet  oltiin vähällä surmata  kalliojykänteellä.  Jeesuksen  aika  kuolla  ei  ollut  vielä siellä,  joten Hän  vain poistui  paikalta.

Jeesus  ei kuitenkaan  tuon takia  muuttanut  puheitansa ja linjaansa.  Eivät  linjaansa  muuttaneet myöskään  apostolit,  joiden  kohteluun  Filipin kaupungissa  viittasin.  Sielläkin siis oli  esimerkkitapaus  siitä,   että  epäuskossaan he eivät  ottaneet  vastaan  Jumalan palvelijoiden  parannussaarnaa.

Jumala kuitenkin  tahtoo  edelleenkin  sanoa  ihmisille :   Tehkää parannus,  ottakaa vastaan  Jumalan armon evankeliumin sanoma.

Siinä asiassa on vain sellainen  salaisuus :   Tulisi  olla  sydämen nöyryyttä taipua  ottamaan  vastaan  Jumalan puhe  siitä,  että me ihmiset olemme  Jumalan edessä  syntisiä,  joiden  tulisi tulla  Jumalan eteen armoa  pyytämään,  jotta  Jumala voisi armahtaa.

TUO NÖYRYYS  PUUTTUI  NASARETIN  SEKÄ  FILIPIN KAUPUNGIN  ASUKKAILTA      

Olkaamme  me tässä  nykyajassa  viisaampia ja  antakaamme  Jumalan Pojan  puhdistaa  itsemme  Jeesuksen Kristuksen  sovintoveressä.   Aamen !

Anders